Voin rehellisesti tunnustaa etten ole aikoihin nauttinut minkään kirjan lukemisesta niin paljon kuin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajasta! Harmittaa että kotimaisia kirjailijoita kohtaan tuntemani epäluuloisuuden takia en ole tarttunut kyseiseen teokseen aikaisemmin. Koska kuitenkin lupasin itselleni tänä vuonna voittaa tämän epäkohdan, tartuin kirjastoreissulla tähän paljon puhuttaneeseen teokseen. Kansien väliin vilkuillessani oli pakko tarttua teokseen samantien ja lukaisinkin sen läpi muutamassa tunnissa. Koko lukemisen ajan tirskuin vedet silmissä ja viihdytin kanssaeläjiä lukemalla ääneen hulvattoman hauskoja pätkiä.
Kirja on novellikokoelma, jossa jokainen 40 novellia on päähenkilönä esiintyvän 80-vuotiaan miehen mielensäpahoittamisen aihe. Silti novellien lomassa pystyy seuraamaan miehen elämäntarinaa, siksi tämä ei mielestäni muistuttanutkaan perinteistä novellikokoelmaa. Teos on oivaltava ja täyttä asiaa, se tarttuu sarkastisesti ikääntyneitä paljon puhuttaviin ja närkästyttäviin seikkoihin sekä ennenkaikkea ajankohtaisiin asioihin. Itse löysin kirjan sivuilta niin isovanhempani, kauppojen auloissa maailman menoa taivastelevat ikääntyneet sekä viime aikoina paljon puhuttaneet aiheet ikääntyneiden arjesta.
Haluan ehdottomasti hommata kirjan omaakin hyllyä kaunistamaan, uskon palaavani teoksen pariin yhä uudelleen ja uudelleen. Jopa mieheni, joka lähinä lukee vain Juha Vuorista ja Aku Ankkaa, on innoissaan tarttunut Mielensäpahoittajaan ja kertoi nauttivansa kovasti. Paljon on teos meidänkin kahvipöydässä aiheuttanut hyvän tuulista keskustelua. Arvosanaksi tämä teos saa 5 / 5!
-Aletheia
Kommentit
Lähetä kommentti