Nataša Dragnić: Kanssasi aina

Luka ja Dora tutustuvat toisiinsa päiväkodissa, kun Luka pyörtyy kesken kaiken. Päättäväinen Dora saa pojan heräämään suutelemalla tätä suoraan suulle ja puhellen samalla: " Sinä olet minun prinssi, älä nukahda, pysy luonani, katso minuun, katso minua silmiin, minun prinssi, minä olen tässä, kaikki on hyvin, prinssi. " Lukasta ja Dorasta tulee erottamattomat.

Pian aika erottaa nämä kaksi toisistaan eri puolelle maailmaa. Luka jää Kroatialle ja Dora matkaa vanhempiensa kanssa Ranskaan. Luka ei koskaan unohda Doraa. Hän istuu merenrannalla ja muistelee tyttöä. Luka jää kummittelemaan myös Doran mielenperukoille. Hän ei koskaan pysty löytämään täyttymystä ja kipinää muiden miesten kanssa.

Vuosien jälkeen he kohtaavat uudestaan Ranskassa. Lukasta on tullut maailmankuulu taidemaalari ja Dorasta näyttelijätär. Elämä tuo silti omat esteensä rakastavaisten tielle.

Kanssasi aina on todella kepoinen rakkaustarina, jossa soudetaan ja huopataan ennen kuin Luka ja Dora saavat toisensa. Välillä vähän pänni, että miksi pitää tehdä asiat vaikeammiksi kuin ne oikeasti ovatkaan. No, mutta makunsa kullakin. Dragnić oli halunnut kirjoittaa tälläisen rakkaustarinan.

Se mikä minua kirjassa kiehtoi oli toisto. Vaikka aika lipui eteenpäin ja henkilöt vanhenivat, silti esimerkiski Doran kävellessä hotellin aulaan eri aikoina luotiin dejá vu -ilmiö. Hiukset välkehtivät samalla tavalla ja kuriton hiuskiehkura valahtaa hänen silmilleen. Myös sinä olet minun prinssini hokemaa toistettiin moneen kertaan, aina Lukan pyörtyessä. Se sai minut ajattelemaan juonenkulkua enemmänkin itsensä ympärille kietoutuneena janana. 

Tapahtumapaikkana oleva Kroatia kiehtoi minua valtavasti, lisäksi kirja olisi oiva lisä Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa. Olin siis melkoisen pettynyt, kun kirjassa miljöö kuvaus jäi todella vähäiseksi. Enemmän keskityttiin kuvamaan rakastavaisten tuntemuksia; löytämisen riemua, yhdessä olon autuutta, menettämisen tuskaan ja erossa olon ikävää. Vuorotellen sukellettiin Doran ja Lukan ajatuksen juoksuun ja elämän menoon. 

Minua myös häiritsi välillä kielen töksähtelevyys ja karuus. Oli kieli välillä kaunistakin, mutta yhtäkkiä alettiin töksyttelemään. Se jotenkin katkaisi sujuvaa lukemista. Vähän kun ajaisit kaikessa rauhassa autolla mukavissa maisemissa ja sitten käynti alkaa pätkimään sekä kulku tökkimään. Ei tunnu yhtään kivalta, ensin tulee olo että mitä ihmettä ja sitten alkaa ärsyttämään.

Suosittelen tätä kirjaa rakkauden nälkäisille ja romanttisten kirjojen kuluttajille. Se sopii mainiosti myös kevyeksi välipalakirjaksi.

Annan kirjalle arvosanaksi 3,5 / 5 pistettä! Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan haasteeseen maalla Kroatia.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2012
Alkuteos: Jeden Tag, jede Stunde (2011)
Sivuja: 285
Suomentanut: Tiina Hakala

-Aletheia

Kommentit

  1. Joskus tällainen kevyt välipalakirja on paikallaan. Minäkin olisin varmaan odottanut kroatialaisen ympäristön kuvausta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti