sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Mari Starchan: Hiljaisuus soi h-mollissa

Gwenni on 12-vuotias tyttö, joka osaa lentää unen ja valveen rajamailla. Lentäessään hän voi kuulla maanlaulun. Gwennin näkee myös seinän lohkeilleessa maalissa salaisuuksia kertovia kasvoja ja hänen mielestään eläimilläkin on sielu. Gwennin paras ystävä on sielunsisko Alwenna, joka on perillä kylän juoruista ja on hävytön suustaan. Gwennin äiti ei ole innoissaan tyttärensä vilkkaasta mielikuvituksesta ja kehoittaa tytärtään pitämään suuta soukemalla, ettei ihmiset alkaisi pitää tyttöä omituisena. Tyttären paras ystäväkään ei ole äidin mieleen. Äiti muutenkin on jyrkempi nuorempaa tytärtä kohtaan ja on paljon suotuisampi Gwennin isosiskolle Bethanille.

Gwennin äidin perheestä ei puhuta koskaan. Kun kylällä sattuu kuolemantapaus, jossa mies nimeltään Ifan Evans kuolee, äiti sekoaa lopullisesti ja vaietut salaisuudet nousevat esille.

Hiljaisuus soi h-mollissa ei kuitenkaan ole rikosromaani, vaan se on Gwennin kasvutarina. Gwenni pääsee selville perheensä salaisuuksista pikku hiljaa ja joutuu kamppailemaan rankkojen totuuksien kanssa muutenkin hankalassa iässä. Kivuliasta kasvua ei helpota yhtään se ettei Gwennin äiti ole ystävällinen tyttärelleen. Äiti räyhää ja moittii tytärtään minkä kerkeää ja ilmoittaa yhtenä hämäristä hetkistään ettei olisi koskaan tyttöä halunnutkaan. Gwennin ystävästä Alwennasta tulee liian iso leikkimään, vaan pojat kiinnostavat häntä enemmän. Gwenni taas haluaisi leikkiä ja antaa mielikuvituksensa lentää vapaasti, niinpä välit sielunsiskoon viilenevät.

Olisin halunut pitää tästä kirjasta, koska se on hieno kasvutarina. Mielestäni juonikin oli hyvä, mutta tarinana kirja oli jotenkin ponneton, eikä päässyt oikein huippuunsa. Kerronta oli jotenkin latteaa, enkä jaksanut millään innostua tarinasta. Gwennikin oli kaikessa naiviudessaan jotenkin epäuskottava hahmo, liian lapsellinen sen ikäiseksi tytöksi. Gwennin äiti taas oli raivostuttava henkilö ja sai sappeni kiehumaan. Mutta hyvä niin, ainakin kirja herätti jonkinlaisia tuntemuksia. Parasta antia olivatkin Gwennin äidin peitelty menneisyys, joka selviää nuorelle tytölle kaikessa "kauheudessaan" kirjan edetessä. Lukija tietää, tai oikeastaan ymmärtää, kirjassa enemmän kuin Gwenni, mutta lopussa Gwennilläkin palaset lopulta loksahtavat kohdalleen.

Tarina on surullinen, mutta Gwennin mielikuvituksen tempaukset tuovat kirjaan huumoria. Tytön ideat kun ovat välillä melkoista hullutusta.  Kaikkien niiden tapahtumien johdosta Gwennistä olisi voinut tulla nujerrettu, lyöty ja surumielinen tyttö, mutta juuri mielikuvitus pelastaa hänet lannistumiselta. Loppukin oli jollakin tapaa huojentava, muttei kuitenkaan iloinen. Surumielisuus kun maalaa kirja tapahtumia alusta loppuun. 

Aiheeltaa voisi luulla että kirjassa on fantasiaa, niin minäkin luulin. Näin ei kuitenkaan ole, kirja on paljon enemmän ankean realistinen kuin maaginen. Ainut mikä on maagista on Gwennin mielikuvitus!

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kuistantamo: Karisto
Ilmestynyt: 2011
Alkuteos: The Earth hums in B flat (2009)
Sivuja: 337
Suomentanut: Kirsi Ohrakämmen

-Aletheia

Kirjallinen vuosi 2012 ja joulukuun luetut sekä blogisynttärit!!

Nyt se alkaa olemaan pikku hiljaa vuosi 2012 pulkassa. Vuosi on ollut minulle täynä kirjallisia kokemuksia, rajojen rikkomista, ennakkoluulojen voittamista, tutustumista ja ennen kaikkea löytämistä! 

Huomenna 31.12.2012 blogini täyttää vuoden. Silloin, vuosi sitten, jännityksestä täristen kirjoitin blogiesittelyn ja listasin vuoden 2011 top luetut listan.  Blogin myötä minulle avautui lukijana aivan uusi ulottuvuus. Uskaltauduin kokeilemaan rohkeasti kotimaisia kirjoja, sillä sain inspiraatiota ja uskallusta muiden kirjabloggaajien hienoista arvioista. Kokeilin myös minulle ennen tuntemattomia kirjailijoita ja kirjastosta käymisestä on tullut minulle entistä antoisampi seikkailu. Enään ei tarvitse paljon hyllyjen välissä miettiä mitä ihmettä sitä lukisi, sillä valokuvamuistin ansiosta muistan kannen nähtyäni että olen lukenut kirjasta positiivissävyisiä arvioita - eli mukaan vaan.

Eniten minussa tyytyväisyyttä aiheuttaa se että uskaltauduin tarttumaan kotimaiseen. Aikaisemmin kun en ollut lukenut Tuija Lehtistä, Kaari Utriota ja Juha Vuorista kummempaa. Joskus ehkä jotain satunnaista muuta kotimaista. Voitin kuitenkin ennakkoluuloni ja luinkin paljon kotimaisia kirjoja:
  • Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja / Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike / Miniä
  • Riikka Pulkkinen: Totta / Raja
  • Tuula-Liina Varis: Vaimoni
  • Seija Vilén: Mangopuun alla
  • Helen Moster: Hylky
  • Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän
  • Johan Bargum: Syyspurjehdus / Syyskesä
  • Mika Waltari: Ihmeellinen Joosef
  • Päivi Alasalmi: Vainola / Metsäläiset / Tuo tumma nainen
  • Marja Björk: Posliini
  • Marja-Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle
  • Joel Haahtela: Elena / Traumbach
  • Pirjo Tuominen: Täydellinen nainen
  • Carita Forsgren: Kolmen kuun kuningatar
  • Aapeli: Pikku Pietarin piha
  • Markus Nummi: Karkkipäivä
  • Hilja Valtonen: Nuorem opettajattaren varaventtiili  / Tarvaatar
  • Mikko Rimminen: Nenäpäivä
  • Susanna Alakoski: Sikalat
  • Kirsti Kuronen: Omenapuu laulaa
  • Katja Kaukonen: Odelma
  • Anni Polva: Minäkö muka mustasukkainen
  • Veikko Huovinen: Lentsu
  • J.S. Meresmaa: Mifongin perintö
  • Milla Keränen: Sisilian ruusu
  • Petja Lähde: Poika
  • Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
  • Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pyromaani

Enemmän kotimaista kirjallisuutta kuin vuosiin. Hyvä minä, olen murtanut yhden suuren suuren ennakkoluulon.

Parhaimmat lukemani kirjat tänä vuonna taisinkin listata jo joulukalenterissa, joten en palaa niihin enään. Luin kuitenkin todella paljon hyviä kirjoja ja puoliakaan en olisi löytänyt jos en olisi löytänyt tietäni kirjablogien ihmeelliseen maailmaan!

Joulukuussa sain luettua seuraavat hienot teokset:
  • Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
  • Ruta Sepetys: Harmaata valoa
  • Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa
  • Anne Biegel & Heleen Swildens: Silmälasit jääkaapissa
  • Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo
  • Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pyromaani
  • Cristina López Barrio: Mahdottomien rakkauksien talo
Eli joulukuussa sain tämän vuoden luettuihin yhteensä lisää 7 kirjaa. Kaiken kaikkiaan olen vuonna 2012 lukenut ja kuunnellut yhteensä n. 110 kirjaa (luku  on mielestäni hieman suurempi, ainakin Goodreadsissa on 115).

Mutta blogisynttäreiden kunniaksi laitan arvontaa pystyyn hieman tuonnempana, kunhan 100 lukijaa menee rikki! :)

Hyvää ja lukirikasta uutta 2013 kaikille teille ihanille! 

weheartit.com




-Aletheia

torstai 27. joulukuuta 2012

Ruta Sepetys:Harmaata valoa

Lina on vain 15-vuotias tyttö, kun NKVD paukuttaa vaativasti heidän etuovelleen. Äidillä, Jonaksella ja Linalla on kaksikymmentä minuuttia aikaa pakata kaikki tavaransa, jättää kotinsa ja hypätä kuorma-auton perään. Perheen isä on viety jo aikaisemmin ja kuljetettu vankilaan Siperiaan. Perhe on listattu neuvostovastaiseksi ja edessä on karkotus kylmään Siperiaan työleirille. Mukava elämä muuttuu rankaksi raatamiseksi NKVD miesten valvovan silmän alla. Ruokaa säännöstellään tarkasti ja pahimmillaan ihmiset viettävät yönsä savipoterossa raivoavan lumimyrskyn silmässä lämmikkeenään vain toisensa ja harva puuklappi. 

Lina jaksaa pitää itsensä järjissään piirtämällä. Hän piirtää kokemistaan kauheuksista ja haluaa selvittyään kertoa koko maailmalle, mitä neuvostoliittolaiset tekivät heille. Hän jaksaa myös pitää kiinni toiveesta, että pääsee takaisin kotimaahansa ja näkee jälleen rakkaan isänsä. Samaan aikaa ihmisiä luovuttaa ja kuolee nuoren tytön ympärillä. Inhimillisuus on katoavaa ja ihmisten elämä ei ole juuri minkään arvoinen neuvostosotilaille.

Hätkähdyttävä lukukokemus. Jäinkin miettimään, että miksi Hitleristä pauhataan ja puhutaan aina niin paljon. Hän oli hirviö ilman muuta, mutta niin oli Stalinkin. Myös tällä hirmuvaltiaalla on monen ihmisen kuolema hartioillaan, hän vei oikeuden ihmisyyteen monelta ihmiseltä ja pakotti Baltianmaiden kansalaisia Siperiaan hyvinkin hepposin perustein. Eipä ihmisten olot Siperian työleireillä ja vakiloissa ole olleet sen raposammat mitä keskitysleireillä, ihmisiä tapettiin ja kuoli nälkään, kidutettiin ja näännytettiin.

Tarina perustuu Ruta Sepetyksen isosedän kohtaloon Siperiassa. Aika pitkälti kirjassa on myös siis faktatietoa ja takaa kävikin ilmi että kirjailija on tehnyt suuren pohjatyön kirjaansa varten. Hirvittävää luettavaa, koska vastaavanlaista kohtaloa, mitä kirjanhenkilöt saivat kokea, en toivoisi kenellekkään. Kyllä ihminen vain kykenee monenlaiseen pahaan. 

Taitavasti  kirjoitettu kirja, sillä rankan aiheensa puolesta kirja ei kuitenkaan ollut hirvittävän rankkaa luettavaa. Tarina eteni sopivaan tahtiin, raakuuksilla ei mässäilty, mutta lukijan tunteet saatiin pintaan riipaisevalla kerronnalla. Kaikki ei ollut koko ajan pelkkää synkkyyttä, vaan synkkyyden keskeltä löytyi ilonpilkahduksiakin.

On hyvä että tästä aiheesta on kirjoitettu kirja. Stalinin touhuja saisi tuoda enemmän ilmi maailmalle. Jälkisanoissaan kirjailijakin toi esille, että on kirjoittanut tämän kirjan siksi ettei ihmiset unohtaisi näitä kauheuksia ja ettei vastaava pääsisi enään koskaan tapahtumaan. Lukekaa ehdottomasti tämä teos, kirja on vaikuttava!

Annan kirjalle 5/5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt: 2011
Alkuteos: Between shades of gray
Sivuja: 354
Suomentanut: Maria Lyytinen

-Aletheia


Arvonnan tulokset

Nyt on tullut pidettyä tahaton blogitauko ja kolme viimeistä joulukalenterin luukkuakin jäi väsäämättä. Jotenkin nuo joulunalus päivät menivät yhessä hujauksessa ja aina illalla sänkyyn mennessä muisti edes koko blogin olemassa olon. Lisäksi öisin on synnytelty huutojen säestämänä pikkuisen hampaita tai muuten vain eletty äänekkäästi päivän tapahtumia läpi. Jouluaatto aamukin tuntui hirveän raskaalta kun yöunet jäivät liian vähiksi ja koirakin sai 1½ vuoden tauon jälkeen kaksi epilepsiakohtausta. No, vaikeuksien kautta voittoon. Joulu oli ihana ja ruudun takana ollaan taas.  Toivotan hyvät joulut näin jälkikäteen ja toivon että teillä on ollut oikein mukava ja rauhallinen joulu. Toiko pukki kenellekkään kirjallisia lahjoja? Omasta paketista löytyi Emma Donoghuen Huone ja miehen paketista Madmanners, johon myös haluan tarttua. :)

Mutta tänään lupaamani arvonnan voittajat. Voittajat laittakaa valitsemanne kirjan nimi minulle s-postiin viimeiseen päivään mennessä, niin pääsen postittamaan palkintonne heti tammikuun ensimmäisellä viikolla. Laittakaahan viestiin myös yhteystietonne. Jos voittajat eivät ole ilmoittautuneet määräaikaan mennessä arvon uudet voittajat. :)

Tällä kertaa arpaonni suosi nimimerkkiä Mutu ja ihanaa blogia nimeltään Villasukka kirjahyllyssä! Paljon onnea voittajille!

Lopuksi hiano kuva, jonka löysin weheartit.comista. Sopisi ainakin minulle ja tuon nimenomaisen lauseen kuulee usein minun suustani! :)





-Aletheia

perjantai 21. joulukuuta 2012

Luukku 21: Joulu kuvina


Tässä oli kuvia siittä, miltä meillä näyttää jouluna. Ei mitään taiteellisia kuvia, mutta kyllä niistä käsityksen saa. :)

Ja asiasta kukkapurkkiin, olisiko kennelläkään vinkkiä miten saan steariinin irti peilistä? :D

-Aletheia

torstai 20. joulukuuta 2012

Luukku 20: Katsaus kuluneen vuoden haasteisiin

Hamusin itselleni pari haastetta kuluneen vuoden aikana. Olen kuitenkin melko huono suorittamaan tälläisiä haasteita, koska en halua rajoittaa lukemistani tiettyyn "kategoriaan". Olenkin siis lukemieni lomassa sattunut huomaamaan lukeneeni haasteeseen sopineen kirjan ja sitten hieman jälkijunassa päivittänyt haastesivulleni. Haastoin itse itseni klassikkohaasteeseen, joka oli aikaisemmin pyörinyt kirjablogeissa. Valitsin 10 klassikkokirjaa:

  1. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja
  2. Leo Tolstoi: Anna Karenina
  3. Peter Hoeg: Lumen taju
  4. Jules Verne: Matka maailman ympäri 80 päivässä
  5. Väinö Linna: Täällä pohjan tähden alla
  6. Gabriel García Márquez- Sadan vuoden yksinäisyys
  7. Charles Dickens: Oliwer Twist
  8. J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa
  9. Jan Guillou: Pahuus
  10. Willian Golding: Kärpästen herra
Luin Lady Chatterley rakastajaa huonolla menestyksellä. Luin sen väkipakolla n. puoleenväliin. Muistan asettaneeni jonkun tietyn sivumäärän, joka minun tuli lukea aina joka päivä. En kuitenkaan edes lukuaikataulun kanssa saanut luettua tätä loppuun, sillä kirja oli niin puuduttavan tylsä.

Anna Kareninaa olen aloitellut monesti, mutta jostain syystä kerta toisensa jälkeen jäänyt kesken, vaikka kirja on mielestäni ihan hyvä. Ehkä vielä jonakin päivänä, sillä kirja kuitenkin löytyy omasta hyllystä ja odottaa oikeaa aikaa.

Luin Lumen tajun ja petyin siihen, ei ollut minun tyylinen kirja alkuunkaan. Matka maailman ympäri 80 päivässä on minulla englanninkielisenä ja olen kyllä aloittanut kirjan lukemisen, mutta en niin kovasti pidä vieraalla kielellä lukemisesta, että voisin sanoa edenneeni puusta pitkälle. Kärpästen herran jätin kesken, ei yhtään minun tyylinen kirja - liian puistattava lukukokemus.

Muiden kirjojen pariin en ole ehtinyt. Kaikki lukemattomat haastekirjat löytyvät hyllystäni Sieppari ruispellossa ja Pahuus kirjoja lukuunottamatta. Joten ennemmin tai myöhemmin tulen lukemaan ne.

Eli klassikkohaaste päätyi surkeasti, on ollut niin paljon kaikkea muuta mielenkiintoista luettavaa etten ole malttanut tarttua haastekirjoihin.

Osallistuin myös Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja aikaa haasteen suorittamiseen on vielä pari viikkoa. Minulla on tunne etten kuitenkaan enään saa lisää kirjoja haasteen puitteissa luettua, sillä tälläkin hetkellä on kesken kotimainen kirja. Ehkä, EHKÄ, saan vielä yhden maan valloitettua, mutta riippuu siittä miten minulla on aikaa lukea.  Haasteen tilanne näyttää tältä:

Pohjois-Eurooppa
  • Islanti
  • Latvia
  • Liettua
  1.  Herbjorg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos
  2. Ruta Sepetys: Harmaata valoa 
  • Norja 
  1. Beate Grimsrud: Hullu Vapaana
  2. Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
  • Ruotsi 
  1. Susanna Alakoski: Sikalat
  2. John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen
  3. Camilla Läckberg: Mantelintuoksua lumimyrskyssä
  4. Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaret järvessä
  5. Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet
  • Tanska
  1.  Peter Høeg: Lumen taju
  • Viro
  1. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Itä-Eurooppa
  • Armenia
  • Azerbaidzan
  • Georgia
  • Kazakstan
  • Moldova
  • Ukraina
  • Valko-Venäjä
  • Venäjä
  1.  Paolo Coelho: Alef
  2.  DJ Stalingrad: Eksodus 
  3.  Andrei Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia

Etelä-Eurooppa
  • Albania
  • Andorra
  • Bosnia ja Hertsegovina
  • Bulgaria
  • Espanja
  • Italia 
  1. Fabio Geda: Krokotiilimeri
  2. Milla Keränen: Sisilian ruusu
  • Kreikka 
  1. Annabel Lyon: Aleksanterin opettaja
  • Kroatia
  1.  Natasha Dragnic: Kanssasi aina
  • Kypros
  • Makedonia
  • Malta
  • Monaco
  • Montenegro
  • Portugali
  • Romania
  • San Marino
  • Serbia
  • Slovenia
  • Turkki
  1.  Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
  • Vatikaani

Länsi-Eurooppa
  • Alankomaat
  1.  Anne Biegel & Heleen Swildens: Silmälasit jääkaapissa
  • Belgia
  • Irlanti 
  1.  Leonie Swann: Murha laitumella
  2. Marian Keyes: Hurmaava mies
  • Iso-Britannia
  1.  Chris Cleave: Little Been tarina
  2.  P.G Woodehouse: Kyllä Jeeves hoitaa 
  3. Susan Fletcher: Noidan rippi
  4. Sarah Waters: Vieras kartanossa
  • Luxemburg
  • Ranska
  1.  Anna Gavalda: Viiniä keittiössä
  2.  David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
  3.  Claudie Gallay: Tyrskyt
  4.  Muriel Barberry: Siilin Eleganssi
  5. Carolly Erickson: Minä, Marie Antoinette

Keski-Eurooppa

  • Itävalta 
  1. Natascha Kampusch: 3069 päivää
  • Liechtenstein
  • Puola
  • Saksa 
  1.  Jeffrey Eugenides: Virgin suicides
  • Slovakia
  • Sveitsi
  • Tsekki
  • Unkari 

Olen siis valloittanut 16 maata ja lukenut yhteensä 33 kirjaa haasteen puitteissa. Olen ylpeä itsestäni, että olen saanut edes tämän verran valloitettua. Olin varma että saan häthätää 10 maata viivattua.

Ensi vuodelle olen osallistunut jo 24 kirjaa omasta hyllystä -haasteeseen ja valloitan Suomen maakuntia, vaikka pyhästi itselle lupasin, etten varmasti osallistu yhteenkään haasteeseen. 

Meillä on jo kuusi koristeltuna. Entäs teillä? Liittyykö kuusenkoristeluun teillä jotain perinteitä? 





-Aletheia  

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Luukku 19: Klassikkokirjoja

Minulla oli yhteen vaiheeseen klassikkokirjainnostus. Ahmin ja ahmin tunnettuja klassikoita, lähinnä historiallisia sellaisia. Listaanpa teille suosikki niistä, karsin joukosta kuitenkin pois lasten- ja nuortenkirjat, koska olen käsitellyt niitä parissa aikaisemmassa luukussa.
  • Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
  • Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
  • Emily Brontë: Humiseva harju
  • Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi
  • Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia
  • Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
  • Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
  • Umberto Eco: Ruusun nimi
  • Ursula Le Guin: Maameren tarinat
  • Edgar Allan Poe: Korppi ja kultakuoriainen 
  • Arthur Conan Doyley: Baskervillen koira
  • Juhani Aho: Juha 
  • Margarte Mitchell: Tuulen viemää
 Kolme viimeisintä kirjaa ovat sellaisia, etteivät ne iskeneet heti, mutta aika on kullannut muistot. Tuulen viemässä Scarlett on niin mahtava sankaritar, että vaikka lukeminen tuntuikin välillä tervassa tarpomiselta, Scarlettin seurassa viihtyi. Rakastan myös Tuulen viemään tarinaa ja sen vanhaa elokuva versiota, jossa pääosissa on Vivien Leigh ja Clark Gable. Juhani Ahon Juha minun piti lukea kouluun äidinkielenkurssille. Alku takkusi enkä innostunut yhtään, mutta mieheni pyysi lukemaan kirjaa hänelle ääneen ja tempauduinkin tarinaan mukaan. Nyt muistelen Juhaa aina lämmöllä, vaikka tuskinpa sitä tulee uudestaan luettua. Baskervillen koirakin liittyi johonkin koulutehtävään ja sekin yllätti minut positiivisesti, siksi se pääsi listaan mukaan.

Neljä ensimmäistä kirjaa iskivät minuun täysillä. Muistan kuinka Kotiopettajattaren romaania lukiessa huudahtelin ääneen jännityksestä, Monte Criston kreiviä en malttanut laskea käsistäni ja rakastuin Humisevan harjun miljööseen.
 
Mitkä on teidän suosikki klassikkonne?

Ajatella, että jouluun on enään 5 päivää. Kuinka tuo aika rientääkään. Kaikista stressistä huolimatta meillä alkaa olemaan kaikki jouluvalmistelut pulkassa. Ihanaa! Entäs teillä?




-Aletheia


tiistai 18. joulukuuta 2012

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Odotin mielenkiinnolla, mitä tämä kohuttu kirja pitää sisällään. Aloitin lukemisen intoa puhkuen ja tarmoa täynnä, sillä Puhdistus on ehdottomasti yksi elämäni hienoimpia lukukokemuksia.

Kun kyyhkyset katosivat kertoo Virosta, joka kamppailee kahden suurvallan hallintojen alla. Päähenkilönä on Edgar, mies joka vaihtaa identiteettiä kuin sukkia, mikä nyt sattuu sopimaan parhaiten sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Edgarilla on myös vaimo, joka on tahtomattaan joutunut hyvin onnettomaan avioliittoon. Kaikki onnenaihe on viety hänen elämästään yksi kerrallaan ja avioliittokin perustuu huijaukseen ja valheeseen. 

Tarina kulkee kahdessa ajassa. 1940-luvun Virosta, kun maa on saksalaisten vallan alla ja 1960-luvun Virosta, kun maa on Neuvostoliiton vallan alla. Kirja on tarkka historiallinen kuvaus maasta noina aikoina, Oksanen on varmasti saanut tehdä paljon pohjatyötä kirjaansa varten. 

Alun innostus rapisi pikku hiljaa pois lukemisen edetessä. Pian tajusin, että minun oli äärimmäisen vaikea pysyä tarinassa mukana. Hävettää myöntää, mutta kirjassa vilisi niin paljon minulle vieraita sivistyssanoja, että joidenkin lauseiden merkitykset jäivät minulle hieman pimentoon. Takana oli sanasto neuvosto- ja saksalaiskäsitteitä varten, mutta se ei ollut mielestäni tarpeeksi kattava. Sitä paitsi ei ole kiva joutua lukemaan kirjaa, niin että pitäisi olla sivistyssanakirja vieressä. Kai asiat olisi voitu esittää yleisemmällä kielellä, kielen kuitenkaan kärsimättä.

Ei siis mikään maailman helppolukuisin kirja. Minua jo varoiteltiinkin, että kirja vaatii aikaa ja paneutumista, joten olin osannut varautua siihen. En kuitenkaan pitkästymiseen ja ajatusten harhailuun, sillä niin pääsi lukiessa käymään. En pysynyt juonessa aina mukana ja jotkut kohdat saivat minut pitkästymään kuoliaaksi, ei ole siis kumma että aloin jossakin vaiheessa miettimään kauppalistaa ja jouluvalmisteluja. Liian vaativaa lukemista minulle, liian sekavaa kerrontaa ja liian hienostunutta kieltä, liian huippuunsa hiottua.

Aihe ei muutenkaan ollut minun mukavuusalueellani. Aloin lukemaan tarinaa onnettomasta avioliitosta, kuten takakannessa lupailtiin. Luinkin sotakuvausta ja muuta poliittistakuvausta Virosta. Olihan tarinassa toki mukana tuo mainittu onneton avioliitto, joka olikin mielestäni mielenkiintoista luettavaa, koska kaikki paljastuu lukijalle pikku hiljaa. Edgar on myös kieroudessaan, valheiden vyyhdissään ja identiteettileikissään mielenkiintoinen hahmo seurattavaksi. Nämä seikat eivät kuitenkaan pelastaneet minun lukukokemustani. Hahmojakin oli liikaa ja olin välillä ihan sekaisin siinä kuka on kuka ja miten hän liittyi tarinaan.

Jälkitunnelma on sekava. Puhdistuksen jälkeen olin iloisesti hämmentynyt ja tiesin että seuraavalla lukukerralla tulen saamaan kirjasta jotain uutta irti. Niin on varmasti tämänkin teoksen kohdalla, koska Oksanen osaa kirjoittaa sujuvasti myös rivienväliin. Lukukokemus oli vain niin pitkästyttävän puuduttava ja kiduttavan työläs, että tämän kirjan toinen lukukerta taitaa jäädä unholaan. Olin vain onnellinen kun kirja vihdoin loppui ja sain laittaa sen takaisin hyllyyn ja tarttua johonkin mielenkiintoisempaan kirjaan.

Annan kirjalle 1,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: LIKE
Ilmestynyt: 2012
Sivuja: 366

-Aletheia

Luukku 18: Paljastuksia bloggaajasta

Nyt olisi tiedossa paljastuksia henkilöstä blogin takana. Olen jo jotakin kertonut ja vielä pitäisi bloggari esittely kirjoittaa, mutta olen aina enemmän tykännyt tämmösistä vastausjutuista kuin että alkaisin kertomaan: "Hei, olen Johanna, olen 21-vuotias ja asun Keminmaassa...". Niin muuten, nimeni on Johanna, jos joku ei ole s-posti osoitteesta bongannu. Vaikka mielummin olisin Aletheia, Johanna on tylsä nimi! :o

Muuttelin tätä hieman kirjaisampaan suuntaa, eli osa koskee kirjoja ja osa koskee minua. :)

KYMMENEN ASIAA, JOITA VIHAAT YLI KAIKEN:
1. Käärmeitä, en kestä katsoa edes kuvaa, kun pulssi alkaa ravaamaan. Jo kuvan koskettaminen tekee tiukkaa ja kädet hikoaa. Hyihyihyi!
2. Sotkua. Olen himosiivooja enkä voi sietää sotkua, toisin sanoen elämäni pilalla, kun pitää aina roikkua imurin varressa tai huitoa luutulla.
3. Hiirenkorvia kirjan sivuissa. Ihmiset on olemassa kirjanmerkkejä, ei tarvitse turmella kirjoja!
4. Liikaa stressiä, sillä kehitän päivittäin jonkun stressinaiheen...
5. Valehtelua
6. Hoitaa asioita puhelimitse, ensin roikut linjoilla liian kauan ja sitten menee sanat sekasin. Jotenkin asiat hoituu paremmin kasvotusten.
7. Kiusaamista, miksi toisia pitää kiusata, erilaisuus on vain hyvästä!
8. Rasismia!!!
9. Laskuja - tili tuli, tili meni. :D
10. Telvision chatti -ohjelmia, ihan kauheaa kuraa!

YHDEKSÄN ASIAA, JOTKA OVAT OMINAISIA SINULLE/LUONTEELLESI:
1. Puhelias
2. Suorasanaisuus
3. Stressaaminen
4. Huolehtivaisuus
5. Piiloblondeus
6. Arkajalkaisuus
7. Mukavuudenhaluisuus
8. Pessimismi
9. Sosiaalisuus

KAHDEKSAN ASIAA, JOTKA MIELESTÄSI TEKEVÄT KIRJASTA HYVÄN:
1. Huumori
2. Taidokas ja monikerroksinen juoni
3. Riipaiseva tai puhutteleva tarina
4. Sujuva sekä kaunis kieli
5. Helposti lähestyttävät henkilöhahmot
6. Hieno tunnelma
7. Romantiikka
8. Kuvailu, joka onnistuu maalaamaan kirjan miljöön elävänä silmien eteen

SEITSEMÄN ASIAA, JOITA TOIVOT TÄLLÄ HETKELLÄ:
1. Ajokortti
2. Uusia kirjoja
3. Kattopaneeleita
4. Uudet housut
5. Uusi kirjahylly
6. Rauhallisen joulun
7. Että lapsukaisen hampaat puhkeavat jo! :D

KUUSI ASIAA MITÄ TEET ENSIMMÄISENÄ KUN MENET KIRJASTOON:
1. Palautan kirjat
2. Menen uutus -hyllylle
3. Menen palautetut -hyllylle
4. Menen kiertämään loput kirjastosta
5. Panikoin rikkovani korin ja mietin miten saan kaikki kirjat tiskille
6. Lainaan liikaa kirjoja

VIISI LEMPIRUOKAASI?
1. Kanankoivet riisipedillä
2. Uunilohi
3. Tortillat
4. Spaghetti Bolognese
5. Aurajuusto mureke

NELJÄ ASIAA, JOISTA OLET RIIPPUVAINEN:
1. Huulirasva
2. Kirjat
3. Tietokone
4. Puhelin (candy crush saga)

KOLME MIELESTÄSI KAUNISTA ASIAA:
1. Vauvat
2. Rakastuneet pariskunnat, varsinkin vanhukset. En kuitenkaan tarkoita mitään julkisella paikalla kuolan vaihtamista, vaan sellaisia helliä katseita, onnellista hymyä ja kädestä pitelyä. Siinä on jotain kaunista ja herkkää!
3. Luonnon maisemat

KAKSI KIRJAA; JOISTA ET PIDÄ:
1. J.R.R. Tolkienin THS kirjat tai ylipäätään Tolkienin kirjoista
2. Sotakirjoista

YKSI TUNNUSTUS:
1.Lopuksi naamapärstä ja ihan ilman meikkiä vielä.





Tehkääpä muutkin tämä! Joten haastan kaikki bloggarit, jotka lukevat tämän, tekemään kyselyn.

-Aletheia

Luukku 17: Joulustressi

Koska olen nyt itse havainnut itsessäni päätä nostavaa joulustressiä päätin avautua siittä tännekkin ennen varsinaista aiheitta. Siis eikö joulun pitäisi olla rauhallinen perhejuhla? Miksi sitten joulunalla tuntuu siltä että voisi ottaa menolipun vaikka Timbuktuun ja jättää koko joulutouhotuksen tänne? Itse ole nyt muutaman päivän juossut vauva kainalossa siellä sun täällä. Lahja sille, lahja tuolle. Jonottanut hikihatussa kiukuttelevan lapsen kanssa iäisyyen kassajonossa yhden ainoa lahjan takia. Varustanut jääkaapin niin täyteen, että voisi luulla että ole varustauntunut sotaan tai katovuoteen. Siivonnut niin etten enään itsekkään löydä puolia tavaroista, jotka olen siirrellyt edestä pois joulukoristeiden tieltä. Vielä pitäisi kuusi penkoa varastosta, etsiä koristeet ja sitten vielä koristella. Sitten saa silmä tarkkana valvoa ettei pikkumies kaada kuusta niskaansa, kun ryömii tutkimaan uutta ja ihmeellistä asiaa. 

Entäs sitten se lahjojen kuskaaminen oikeille vastaanottajille? Auton kilometrimittari rullaa uhkaava vauhtia kohti seuraavaa huoltoa, kun pitää toimittaa paketit ympäri lähitienoota. Voi tuntea itsensä melkein joulupukiksi, kun kiertää talosta taloon pullottavien lahjapussukoiden kanssa. Kahvi tulee korvista ulos, kun joka pirtissä pitää pysähtyä juomaan kahvit ja syömään piparkakkuja. En edes hirveästi tykkää piparkakuista!

Joulunaikaan voi tuntea itsensä myös alkavaksi dementikoksi. On kertakaikkiaan ihan liikaa muistettavaa ja liian paljon tehtävää suhteutettuna siihen kuinka monta tuntia on vuorokaudessa ja ihmisellä on vain kaksi kättä. Muista postittaa joulukortit, niin mutta postimerkit jäi ostamatta. Leipoa hilittömät määrät torttuja ja pasteijoita (pakkaseen), niin mutta unohdin ostaa hillon ja jauhelihan. Kummilasten lahjat on ostamatta ja se sata pakettia odottamassa paketointia kaapin päällä, niin mutta kun teippi loppu. Muista osta kinkku, uunirasioita, kinkkupussi, energiajuomaa, energiajuomaa, energiajuomaa ja kaupanpäälle muutama vuorokausia armon aikaa. Joulun aikaan aivoista tuntuu tulevan siivilä, jonka läpi valuu kaikki muistettava kankkulan kaivoon ja sen johdosta asunnon seinät pursuaa post-it lappuja, joissa lukee hevosen kokoisilla kirjaimilla että: MUISTA! Voi, kun muistaisikin katsoa muistilappuja, että muistaisi muistaa...

Mutta onhan se niin, että aika kuluu ainakin mukavasti touhottaessa. Illalla ei tarvitse paljon unta houkutella, kun nukahtaa jo sänkyyn kömpiessä. Ja kaikki vaiva palkitaan, kun näkee lasten ilon aattona, saa viettää aikaa itselle tärkeitten ihmisten kanssa. Kaikki koristelu, kynttilöiden käryyttäminen ja siivoaminen luo ihanaa tunnelmaa kotiin sekä valoa pimeyden keskelle. Jouluaattona ei sitä paitsi juurikaan tarvi eväänsä liikauttaa, eikä kiirehtiä (ainakaan ihan kamalasti) vaan voi hyvällä omatunnolla syödä mahan ihan liian täyteen ja ihan liian monta kertaa yhden vuorokauden aikana. Joten kaikki tämä hiusten repiminen ja hampaitten kiristely palkitaan vielä. Ja onneksi joulu on vain kerran vuodessa, vaikka voisi kesälläkin olla joulu. On se silti niin ihanaa ja välillä niin kamalaa, mutta ainutlaatuista aikaa. Paras juhla kaikista! Eikä tarvitse varata aikaa kampaajalle hiusten kerrostamiseen. ;)

Joo, arvatkaapa mitä? Mää unohin mikä se mun varsinainen aihe oli... Heh!



-Aletheia

P.S. Huomasitteko että olen taas vuorokauden myöhässä näiden luukujen kanssa, koska en eilen kerennyt koneelle vaikka kuinka yritin. :D


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Luukku 16: Kirjastokassista

Mitäs täällä luetaan joulukuussa ja varmaan vielä tammikuun puolellakin. Kirjastosta olen haalinut seuraavat teokset:

  • Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija
  • Jane Stanton Hitchcock: Seurapiirimurhia
  • Graham Moore: Kuolema Sherlock -seurassa
  • Eve Hietamies: Yösyöttö

  • Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar
  • Tom Rob Smith: Lapsi 44
  • Tahmima Anam: Kulta-aika
  • Amin Maalouf: Leo Afrikkalainen
  • Robert Coolrick: Luotettava vaimo
  • Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pyromaani
  • Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
  • Helena Waris: Uniin piirretty polku
 Mitäs teidän lukupinosta löytyy?

Tunnelmallista kolmatta adventtia teille!

-Aletheia

Luukku 15: Joulurunoja

Sanon aina etten ole runo ihmisia, mutta on minulla muuta suosikki jouluruno. Ajattelin nyt esitellä niistä muutaman teille näin päivän myöhässä. Eilen oltiin miehen ja lapsen kanssa jouluostoksilla ja kaikessa siinä hulinassa, paketoimisessa ja muussa mukavassa ei kerennyt edes muistaa koko luukku 15:n julkaisemista. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)


Joulu on kuusenneulasten
 ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen sykähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita,
ja laskemme kynttilöiden liekkejä,
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa,
pienissä käsissään ja lempeitten juhtien
huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.
-Mika Waltari-


 Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö -
pyhä nyt on jouluyö.
Katso: valo välkähtää,
hanget kaikki kimmeltää,
yli vuorten, metsien
käy kuin välke siipien.
Se on jouluenkeli.
Herra hänet lähetti
kanssa joululahjojen
luokse pienten lapsien.
Vaikka häll´ on kädessään
niinkuin kulkis kylvämään
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita,
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä jouluenkel´ tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkihin ja palatsiin.
Niitä hänen vakastaan
vapiseepi yli maan
niinkuin pikku tähtiä -
eikö se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa
viel´ on mitä kerrotaan:
kulkiess´ sen enkelin
lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä.
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa itsesi,
nuku - saapuu enkeli.
-Eino Leino-





-Aletheia

perjantai 14. joulukuuta 2012

Luukku 14: Tänä vuonna parhaat lukemani kirjat

Ehkä turhan aikaista vielä, koska tätä vuotta on vielä jäljellä ja saatan lukea vielä todella hyviä kirjoja, mutta äkkiäkös nuo tähän sitten jälkeen päin liittää. Eli, tattarataa, vuoden 2012 huikeimmat lukukokemukset:

  • Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja(t)
  • Riikka Pulkkinen: Totta
  • Natascha Kampusch: 3096 päivää
  • John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen
  • Simon Lelic: Katkeamispiste
  • Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
  • Chris Cleave: Little Been tarina
  • Johan Bargum: Syyspurjehdus ja Syyskesä
  • John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
  • Kathryn Stockett: Piiat
  • Joel Haahtela: Traumbach
  • Carita Forsgren: Kolmen kuun kuningatar
  • Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina
  • Susan Abulhawa: Jeninin aamu
  • Susan Fletcher: Noidan rippi
  • Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides
  • J.S. Meresmaa: Mifongin perintö
  • Herbjorg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos
  • Sarah Waters: Vieras kartanossa
  • Ruta Sepetys: Harmaata valoa

Olipa vaikea valita, mutta nyt se on tehty. Entäs teillä, mitkä ovat tämän vuoden suosikit?

Ja anteeksi tämä tylsä kuvattomuus, mutta parin päivän ajan on vetänyt laiskansuonta oikein urakalla.  Olen niin laiska etten jaksa siirtää kuvaa puhelimesta koneelle. Kuvitelkaa kuinka laiska ihminen voikaan olla...

-Aletheia

torstai 13. joulukuuta 2012

Luukku 13: Suosikkikirjailijat

Palataan sitten nostalgioinnin syövereistä takaisin nykyaikaan. Listaan teille mielestäni tällä hetkellä parhaat kirjailijat. Näiden kirjailijoiden kirjat ovat viihdyttäneet, saaneet tuntemaan, naurattaneet, sävähdyttäneet ja näin ollen jääneet mieleen. Jätän kuitenkin aiemmissa postauksissa mainitsemani pois, jottei tulisi toistoa. Joten täältä paukkuu:

  • Kaari Utrio

Minulla oli pitkän aikaa yläastevuosien jälkeen etten lukenut yhtään kotimaisia kirjoja. Monet kuitenkin suosittelivat minulle Utriota, sillä rakastin historiallisia romaaneja jo silloin. Uskaltaiduin rohkeasti tarttumaan Piritta Karjalan tyttäreen ja vakuutuin. Sitemmin olen lukenut Utriolta useampia teoksia ja täytyy sanoa, että hän osaa kirjoittaa loistavia historiallisia romaaneja.

  • Jane Austen


Löysin kerran äidin vanhan VHS:n elokuva oli Järki ja Tunteet. Hurmaannuin elokuvasta kovin ja päätin lainata kirjastosta kirja version. Rakastuin totaalisesti Austenin kerrontaan ja hänestä muodostui yksi suosikki kirjailijoistani. Olen tainut lukea lähes kaikki Austenin kirjat, ainakin kaikki mitä kirjastosta löytyy. Ei kuitenkaan varmaan kumma että suosikkejani ovat Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Järki ja tunteet.

  • Stephenie Meyer

Ei varmaan mikään yllätys, että tämä kirjailijatat löytyy listaltani, sillä olen aina kuuluttanut sitä kuinka hyviä Twilightit ovat. Jokin niissä vampyyrikirjoissa viehättää, niinkin paljon että haluan lukea kirjat yhä uudelleen ja uudelleen. Myös Vieras oli ihan hyvä lukukokemus, joten tämä nainen osaa kirjoittaa.


  • Agatha Christie

Christien salapoliisiromaanit ovat koukuttavia, jännittäviä sekä elegantteja. Hercule Poirot on sitä paitsi aivan ihana!

  • Tuomas Kyrö


 Mielensäpahoittajat ovat lunastaneet Kyrölle paikan listaltani. Ja vaikken olekkaan lukenut Kyröltä muutakuin Mielensäpahoittajat ja Miniän, silti hän on suosikkilistalla. Mahtavaa huumoria, mutta silti sivuilta löytyy totuuden siemeniä. Olen vakuuttunut Kyrön huumorin tajusta myös Hyvät ja huonot uutiset ohjelmassa.

  • Hilja Valtonen


 Valtosen romaanit ovat keveydessään mitä mainiointa välipala lukemista. Pidän Valtosen kirjojen nostalgisesta tunnelmasta ja ns. säädyllisistä rakkaustarinoista.

  • Camilla Läckberg




Läckbergin dekkareissa on tiivistunnelma ja ne onnistuvat pitämään minunkinlaisen nykyaikaisten  dekkarien vieroksujan otteessaan alusta loppuun. Takuuvarmaa luettavaa jännäri nälkään!


  • Charlaine Harris

Sookie Stackhouset on koukuttavia ja Eric on ihana!

  • Juha Vuorinen


En oikeastaan itsekkään ymmärrä mikä tämän miehen miehisessä pissakakkahuumorissa oikein viehättää, mutta Vuorisen kirjat ovat taattua nauratuskamaa!

Tässäpä oli nyt muutamia, jotka tulivat äkkiseltään mieleen. Tässä on vain kirjailijat joilta olen lukenut useampia kirjoja ja olen vakuuttunut. On paljon myös kirjailijoita, joilta olen lukenut vasta pari kirjaa ja en uskalla niiden perusteella vielä lisätä listaan, vaikka nämä pari teosta ovatkin tehneet vaikutuksen.

Entäs teidän suosikkikirjailijanne?

-Aletheia 


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Luukku 12: Nuoruuteni suosikkikirjat

Siirryn nostalgioinnissani ihanaan murrosikään, eli mitä luin ollessani yläasteikäinen. Tai no, oikeastaan siirryin nuortenosastolle, kun siirryin 6. luokalle, koska olin mielestäni jo hirmuisen iso. 8. luokalla luin vähemmän kirjoja ja silloinkin aikuistenosastolta enimmäkseen. Sieltä löytyykin yksi järisyttävin lukukokemus, kun luin äidinkielentunnille Da Vinci -koodin. Se mitä taas lukioikäisenä luin rankkaan mieluiten alkavan aikuisuuteni suosikkikirjoihin. En kyllä mikään aikuinen silloin ollut, hyvä että olen vieläkään. Johonkin pitää raja vetää ja silloin koin ehkä yhdenlaisen kirjallisen murroksen, kun aloin tutustumaan aikuistenosastoon laajemmin ja kokeilin muutakin kuin iänikuisia rakkauslällynlää kirjoja. 

Mutta niihin suosikkeihin, unohdun aina jaarittelemaan...

  • Francine Pascal: Sweet Valley High -sarja

Luin kirjat, joka ikisen. Jessica ja Elizabeth ystävineen olivat taattua laatuaikaa. Luin kaikki kirjat vielä orjallisesti järjestyksessä. Muistan että tästä on telvisiosarja, mutta olen ollut siihen aikaan, kun ohjelma on tullut telvisiosta, niin pieni, etten ole sitä seurannut. 

  • Marilyn Kaye: Replica -sarja

Kloonatun Amyn seikkailut olivat erilaisuudessaa viihdyttäviä. Taisin lukea melkein kaikki kirjat, aivan loppupään kirjoja en ole enään lukenut. Taisin kasvaa ulos Replicoista.

  • Tuija Lehtinen: Mirkka ja Laura -sarjat

 Luin paljon Tuija Lehtisen kirjoja; Sarat, Ikkunaprinsessa, Roskisprinssi jne. Silti Tuija Lehtiseltä ehdottomiksi suosikeiksi nousivat Mirkat ja Laurat.

  • Michael Ende: Tarina vailla loppua




Ihana tarina, ihana kirja. Olen lukenut tämän ainakin sen 3-4 kertaa ja aina yhtä hyvä! :)



  • Nora Robertsin kirjat



Jossakin vaiheessa löysin Nora Robertsin rautaiset rakkauslällärit ja niitähän minä ahmin oikein urakalla - lähes tulkoon kaiken mitä käsiini sain. Morriganin ristin jälkeen iski totaali puutuminen kirjailijattaren kirjoihin, tuntui että ne alkavat toistamaan itseään ja naiselta hyvät ideat loppumaan. En olekkaan sen jälkeen lukenut yhtäkään Robertsia, enkä varmaan luekkaan.

  • Sophie Kinsella: Himoshoppaaja -sarja

Yhden kesän kulutin ahkerasti aurinkotuolia ja Himoshoppaaja kirjoja ja muuta ihanaa huumorihöttö kirjallisuutta. Mutta Himoshoppaajat kaikessa keveydessään on loistavaa lukemista auringonpalvonnan aikana. ;)

  • Salatut elämät -kirjasarja

Luin kaikki Katri Mannisen kirjoittamat Salkkari kirjat (luin Manniselta muutakin kirjallisuutta). Tarja Huhtalan kirjoittamista Salkkari -kirjoista luin Ken ja isosiskon viimeinen kesä sekä Teemun tarinan. Olin kyllä ehdoton salkkarifani (olen vieläkin) ja olihan sen pakko pysyä ajanhermolla suosikkisarjasta myös kirjallisuuden parissa.

Luin paljon muitakin kirjoja, mutta en kerrassaan saa mieleen monenkaan nimeä tai kirjoittajaa. Ne eivät siis ole olleet yhtä mieleenpainuvaa luettavaa kuin listaan päässeet. :)

Mitkä olivat teidän nuoruudessa suosikki lukemista?

-Aletheia

tiistai 11. joulukuuta 2012

Margaret Atwood: Penelopeia

Margaret Atwoodin Penelopeia on vastine Homeroksen Odysseialle. Kyseistä teosta lukiessaan Atwoodilla oli jäänyt mietityttämään 12 hirtetyn piian kohtalo ja mikä oli kuningatar Penelopen todellinen osuus tähän murhenäytelmään. Tarinaa kertoo siis Penelope manalan liljakedoilta ja myös 12 piian kuoro. Atwood on siis hyödyntänyt kertomuksessaan nykyaikaista kerrontaa ja antiikin ajan satyyria sekä runolauluja.

Tarina alkaa siittä, kun Penelope naitetaan hänet voittaneelle Odysseukselle. Perinteistä poikeiten Odysseus ei jääkkään morsiammen luo asumaan, vaan hän vie nuoren Penelopen kotisaarelleen. Arki oudossa ympäristössä jäykän anopin valvovan silmän alla ei ole nuorelle naiselle helppoa. Kun Penelopen kaunis serkku Helena karkaa aviomieheltään Troijaan nuoren Parisin seurassa, syntyy sota johon Odysseuksen on mentävä taistelemaan. Mies lähtee ja Penelope jää kasvattamaan heidän yhteistä lastaan. Troijan sodan loputtua Odysseia ei ilmestykkään kotiin. Penelope saa kuulla mitä hurjimpia juoruja miehen seikkailusta, mutta yhtä kaikki ne valavat vaimoon toivoa siittä, että mies on elossa. 20 vuoden jälkeen Penelope saa karistella kosijoita kannoiltaa ja yhä vain hän odottaa uskollisesti miestään kotiin. Ja kuten kaikki tietävät lopulta odotus palkitaan.

Oikein mukava pieni välipalakirja. Olen ollut aina kiinnostunut myyteistä ja jumaltarustoista, joten tämä oli mielenkiintoista ja oivaa luettavaa minulle. En kyllä ole koskaan vaivautunut lukemaan Homeroksen Odysseiaa, mutta tiedän kuitenkin päällisinpuolin tarinan Odysseiasta, Penelopesta ja kauniista Troijan Helenasta. Tämän kirjan myötä he ehkä tulivat minulle vain enemmän tutuksi, samoin Penelopen näkökulmasta kuvattu osuus tarinasta. Toki tiedän että suurin osa on kuvitteellista seputusta Odysseiaa mukaillen, mutta onneksi sentään tiesin mitkä osat.


Margaret Atwood kuvaa itse syytä, miksi Penelopen tarina oli kerrottava uudestaan seuraavanlaisesti:
”Homeroksen Odysseia ei ole ainoa versio tästä tarinasta. Myyttiaines oli alkuaan suullista ja myös paikallista: yhdellä seudulla myyttiä kerrottiin yhdellä tavalla ja toisella seudulla aivan toisin. Olen hyödyntänyt muuta materiaalia kuin Odysseiaa, erityisesti seikoissa jotka koskevat Penelopen syntyperää, nuoruutta ja naimisiinmenoa sekä hänestä levitettyjä juoruja. Päätin antaa Penelopen ja 12 hirtetyn neidon kertoa tämän tarinan. Neitojen muodostama kuoro keskittyy kahteen kysymykseen, jotka nousevat itsestään, kun Odysseiaa lukee tarkasti: mikä aiheutti neitojen hirttämisen ja mitä Penelope todella tiesi? Odysseiassa kerrottu tarina ei ole vedenpitävä. Hirtetyt neidot eivät ole jättäneet minua rauhaan, ja Penelopeian mukaan Penelopelle itselleen käy samoin.”

Hyvä lukukokemus, nopea ja helppolukuinen kirja. Siksipä annan arvosanaksi 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2005
Alkuteos: Penelopeiad (2005)
Sivuja: 169
Suomentanut: Kristiina Drews

-Aletheia

Luukku 11: Lapsuuden suosikkikirjat

Joulukirjoja muistellessa tuli nostalginen olo ja aloin muistelemaan mitä kaikkea ihanaa sitä tulikaan luettua kouluikäisenä pikku tirriäisenä. Kuten olenkin moneen otteeseen maininnut olen ollut lukutoukka jo pienestä pitäen. Alle kouluikäisenä olin monta kertaa karannut lähikirjaston punaisella penkille lukemaan luukkukirjoja ja luvannut äidille, että kun minä olen iso luen nämä kaikki äitin kirjat ja osoittanut aikuistenosastolle. Oh well, tuota kirjastoa ei ole enään, mutta olen romaanien suurkuluttaja, joten kait olen jotenkin lupauksessani pysynyt.

Mutta niihin suosikkikirjoihin:

  • Carolyn Keene: Neiti Etsivä-sarja
 Luin kaikki Neiti Etsivät mitä käsiini vain sain, olin aivan hullaantunut tähän kirjasarjaan. Nancy Drewn seikkailut olivat mielestäni huikaisevan jännittäviä ja saatoin ahmia parikin Neiti Etsivää päivässä.

  • Anni Polva: Tiina-sarja
 Ihastuin Tiina kirjoihin, kun äiti toi minulle ensimmäisen osan kirjastosta. Ihastuin kirjojen realistisuuteen ja Tiina oli ihastuttava hahmo.

  • J.K. Rowling: Harry Potterit

Ei varmaan kumma, että minäkin hurahdin tähän kohuttuun kirjasarjaan, kun kaikki muutkin tuntuivat innostuvan ja puhuvan Pottereista. Luen aina välillä näitä vieläkin, sillä ne vain ovat NIIN hyviä. Toivoin aina, että minäkin saisin oman kirjeeni Tylypahkaan, mutta odottelen sitä kirjettä vieläkin.

  • Carolyn Keene: Dana tytöt -sarja

Kun Neiti Etsivät loppuivat kesken hurahdin Dana tyttöihin. Ahmin kaikki nämäkin ja kuten Neiti Etsivätkin, nämäkin olivat mielestäni huikaisevan jännittäviä. Innostuin tosissani salapoliisikirjoista ja yhteen aikaan en muuta lukenutkaan.

  • Fiona Kelly: Mystery Club -sarja


Salapoliisikirjojen ahmiminen jatkuin, kun löysin Mystery Clubit. Nämäkin kaikki luin ahmimalla. Muistan, kun pappa käytti minua joka keskiviikko kirjastossa ennen uimatreenejä ja innoissani aina lainasin ison kassillisen näitä ja Dana tyttöjä.

  • R.L. Stine: Goosebumps ja Nightmare room -sarjat
Kuinkahan monet yöunet menetin näiden kirjojen takia, mutta aina niitä piti lukea vain lisää ja lisää.

  • Tuula Kallioniemi: Tossavaiset -sarja

Ystäväni suositteli ja minä ihastuin. Luin Kallioniemeltä muitakin, kuten Rehurinteen ala-astetta, mutta Tossavaiset ovat jääneet mieleeni vahvimmin.

  • Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

Tätä nyt ei varmaan paljon tarvitse selitellä.


  • L. M. Montgomery: Anna -sarja


 Ihania kirjoja, jotka lumosivat minut. Nyt minulla onkin ollut tarkoituksena lukea nämä kaikki uudelleen.

  • F. H. Burnett: Salainen puutarha

En kyllästy tähän ikinä, en koskaan! <3



 Tässä nyt oli muutamia kirjoja, jotka putkahtivat mieleeni muistellessani. Mitä te olette lukeneet lapsena?

-Aletheia

maanantai 10. joulukuuta 2012

Luukku 10: Arvonta

Vihdoin heitän lupaamani arvonnan ilmoille. :)

Mennäänpä siis heti arvonnan sääntöihin turhia jorisematta. Voit osallistua olemalla lukijana (google käyttäjäraati), jos et vielä ole niin liityhän lukijaksi, napin löydät blogini sivupalkista. Yhden arvan saat kun siis olet lukijani ja laitat kommenttiboxiin kommentin halukkuudestasi osallistua. Toisen arvan saat kun kerrot minulle jonkun oikein hyvän ja mielenkiintoisen jouluaiheisen romaanin tai muuten vain sinua järisyttäneen lukukokemuksen.

Ajattelin arpoa voittajan jouluaattona, mutta koska jouluaatto on meillä kiireinen siirrän arvonnan päättymispäiväksi 27.12.2012. Siihen asti siis on aikaa osallistua. Puolueettomana arvan nostajana toimii melkein 7kk ikäinen Nooa. Kaksi noussutta onnekasta saa valita pinosta mieleisensä kirjan. Arvontaa saa linkittää eteenpäin! :)

Ja sitten palkinnot:

  • Anne Holt: Kuollut jokeri
  • Patricia Cornwell: Julma ja tavaton
  • Fabio Geda: Krokotiilimeri
  • Linda Nichols: Mies paikallaan
  • Nicholas Sparks: Käännekohta
  • Rietas Orkidea (Erotica-sarja)
  • Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
  • Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
  • Mary Higgins Clark: Kaksoset
  • Barbara Taylor Bradford: Emman salaisuus
  • Tina Solheim: Leikkiä langoilla
  • Agnes Delage-Calvet, Anne Sohier-Fournel, Muriel Brunet, Francoise Ritz: Kirjo punaista, valkoista, sinistä
Ei kuvassa:
  • Donald Spoto: Marilyn Monroe
  • Walter Lord: Titanic kohtalonyö
  • Leena Lehtolainen: Luminainen
Onnea arvontaan!

-Aletheia


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Luukku 9: Joulukirjoja

Tämän luukun takaa paljastuukin lista suosikki jouluaiheisista kirjoistani. Hirmuisen paljon en ole jouluaiheisia kirjoja lukenut, jostakin syystä niitä tuntuu olevan aika vähän, ellei sitten siirry lastenkirjoihin. Tai sitten minulla on aukko sivistyksessä tämän asian kohdalla.  Muutenkin joulukirjoihin on tullut tutustuttua enemmänkin sitä kautta, että niitä on lukenut sisaruksille tai muille lähipiirin mukeloille ääneen. Osan muistan omasta lapsuudesta.

1. David Baldacci: Jouluksi kotiin:
 Luin tämän kirjan viime joulun aikoihin ja se oli mukavan viihdyttävää jouluista lukemista. Ei mikään tajuntaaräjäyttävä lukukokemus, mutta aivan mukiin menevä.

2. Charles Dickens: Saiturin joulu

 Ihana klassikko tarina, joka on varmasti monelle tuttu. Tämä on tullut luettua useampaan otteeseen, muutama kirjaan perustuva elokuva tai muunneltu lastenversio on tullut katseltu. Uusin animaatioa elokuva on vielä katsomatta.

3. Mauri Kunnas: Joulupukki

Olen varmasti koko loppuelämäni Mauri Kunnas fani. Ei siis ole kumma että tämä on listalla.

4. Wil Huygen: Suuri tonttukirja

 Tämä kirja löytyy äitini luota ja tähän kirjaan sekä jouluun liittyy lämpimiä muistoja.

5. Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja

 Ihanaa Kunnasta tämäkin.

6. Sven Nordqvist: Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita

Yksi lapsuuden suosikeista.

7. J. R.R. Tolkien: Kirjeitä Joulupukille

Yleensä en pidä Tolkienista, mutta tämä oli ihan mukava kirja.


Mukavaa toista adventtia kaikille!

-Aletheia