maanantai 21. lokakuuta 2013

Nick Cave: Bunny Munron kuolema

Bunny Munro on vakavasti alkoholisoitunut perheellinen kaupparatsu ja pahemman luokan pelimies. Miehen työmatkat tuntuvat olevan viinanhuuruisia naisseikkailuita. Lopulta Bunnyn vaimo kyllästyy miehensä pettämiseen ja tekee itsemurhan. Bunnylle jää Bunny Junior, jonka hän ottaa matkoilleen mukaan opettelemaan isänsä ammatin. Nyt matkaa ja Bunnyn mieltä vaivaa syylisyydentunto, mutta minkä tiikeri raidoilleen voi.

En tiedä olenko koskaan törmännyt yhtä inhottavaan päähenkilöön lukiessani. Tuo ällöttävä vanha juoppo ei nää naiset kuin tavarana. Hän luulee olevansa kaikkien naisten unelma ja on vielä keksinyt hyvän keinon päästä yksinäisten kotirouvien pöksyihin. No, ainakin hänen itsekeskeinen panomiehen olemuksensa vaikuttaa kirjassa melkoiseen joukkoon naisia, joita Bunny päätyy paneskelemaan. Bunnyn elämä tuntui olevan enemmän kukasta kukkaan lentämistä kuin mitään muuta. Bunny herätti hahmona syvän halveksunnan tunteita, sillä jos lähimailla ei ollut halukasta naista raottamaan haarojen väliään mies purki seksuaaliset paineensa masturboimalla vaikka vaimonsa hautajaisissa.

Kirja saattaa näiden sanojen johdatteleman vaikuttaa melko törkyiseltä romaanilta. Ja kyllähän se sitäkin on, mutta rivien välistä voi löytää paljon syvempiä merkityksiä. Bunnylla on vaikea suhde isäänsä, joka heijastuu Bunnyn käytöksessä. Hän tuntuu toteuttavan käytösmallia, jonka on perinyt jo isältään. Lisäksi Bunnyn seksuaalinen yliaktiivisuus vaikuttaa oireelta käsittelemättömille asioille. Vaimon itsemurhan aiheittama suru ja yhtäkkinen vastuu lapsesta tuntuu syöksevän Bunnyn melkoiseen syöksykierteeseen, josta ei ole enään tietä ylöspäin. Syyllisyydentunto ja tiukassa istuvat tavat saavat Bunnyn harkintakyvyn ja lopulta todellisuuden tajun pettämään pahemman kerran. 

Kaikista surullisinta kirjassa oli kuitenkin Bunny Juniorin sokea rakkaus ja vilpitön kunnioitus rappioitunutta isäänsä kohtaan. Äitinsä kuoleman jälkeen Bunny Juniorin ei tarvitse mennä enään kouluun, vaan hän lähtee, ennen niin etäisen isänsä kanssa matkaan, oppimaan isänsä jaloa ammattia. 

En kuitenkaan voi sanoa juurikaan pitäneeni kirjasta juuri tuon törkyosuuden takia. Se sai tosissaan nousemaan karvani pystyyn. Ja koska inhosin päähenkilöä syvästi alusta loppuun, oli jotenkin kutkuttavaa seurata hänen matkaansa pohjalle, niin kamalalta kuin se kirjotettuna näyttääkin. :D

Annan kirjalle arvosanaksi 2 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Like
Ilmestynyt: 2009
Alkuteos: The Death of Bunny Munro (2009)
Sivuja: 239
Suomentanut: Jukka Jääskeläinen

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, kansi pisti silmään ja kirja vaikutti mielenkiintoiselta.


perjantai 18. lokakuuta 2013

P.C. Cast & Kristin Cast: Merkitty - Yön talo 1

Taas uusi variaatio nuorten suosimista vampyyritarinoista.

16-vuotias Zoey tulee vampyyrin merkitsemäksi ja hänen tulee jättää koko entinen elämänsä. Zoey on siirryttävä vampyyrien sisäoppilaitokseen Tulsaan selvityäkseen hengissä muutoksesta. Pian Zoey saa selville olevansa poikkeava, sillä merkki hänen otsassaan hohtaa täytenä, vaikka hän on vasta tulokas. Zoey saa selville olevansa aivan erityinen ja omaavansa aivan erityisiälaatuisia kykyjä, ja kaikella tällä on tarkoituksensa.

Uudessa koulussa Zoey saa ystäviä, vihamiehiä ja tapaa pojan, jonka kanssa kaikki tuntuu sujuvan mukavasti.

Yön talo -sarjan on kirjoittanut yhdessä äiti, ja tytär ja se aloittaa nuorille suunnatun vampyyrisarjan, joka on saanut paljon suosiota ympäri maailmaa. 

Pikkusiskoni tämä kirjasarja hurmasi täysin, hän on ehtinyt ahmimaan kaikki mitä on ilmestynyt ja lukee niitä jo toista kertaa. Minuun tämä ei niinkään tehnyt yhtä suurta vaikutusta kuin murrosikäiseen siskooni. Jotenkin nämä vampyyritarinat menetti jo hohtonsa, jaksoin innostua Twilightista ja True bloodista, mutta Vampyyripäiväkirjojen kohdalla ei jaksanut enään innostaa. Siskon suositusten rohkaisemana kuitenkin tartuin Merkittyyn, kun halusin jotakin kevyttä luettavaa. 

Kirja oli helppoa luettavaa, mutta minua jäi huvittamaan suuresti kuinka lyhyessä ajassa kirjan päähenkilö koki mullistavia asioita elämässään. Alle viikossa itseään tavallisena pitävä Zoey on jo täysi vampyyri (muille siinä menee muutama vuosi) ja syrjäyttää koulun mehiläiskuningattaren, ylipapitar kokelaan, paikaltaan ja tietenkin vie tämän miehen. Tämän aikana epävarmasta Zoeysta kuoriutuu oikeudenmukainen, päättäväinen, nokkela ja rohkea vampyyri. Osa näistä juonikuvioista on jo niin tuttuja amerikkalaisista teinielokuvista ja -kirjoista.

No, Merkitty oli sopivaa aivojennollaamis luettavaa, mutta sopii paremmin teini-ikäisille lukijoille, joita kiinnostaa paranormaali fantasia. Ehkäpä joskus palaan kakkososaan kun haluan lukea kirjan, jota lukiessa ei tarvitse ajatella mitään, antaa vain mennä. Ja ei tätä ihan surkeaksi voi tituleerata, sillä juoni oli mielenkiintoinen ja kirjassa  jäi asioita auki, niin että tekisi mieli ottaa selvää mitä tuleman pitää.

Annan kirjalle arvosanaksi 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2010
Alkuteos: Marked (2007)
Sivuja: 333
Suomentanut: Annika Eräpuro

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta siskon suosittelemana


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ferdinand von Schirach: Collinin tapaus

"Mikä saa moitteetonta elämää viettäneen ihmisen tekemään murhan?"

Italialainen Fabrizio Collini on viettänyt hiljaista elämää työskennellen eläkeikään asti Mercedes Benzin -tehtailla, noudattaen lakeja ja maksaen veroja. Sitten eräänä päivänä hän murhaa kylmäverisesti luksushotellissa vanhan miehen.

Oikeus määrää Caspar Leinenin Collinille puolustajaksi. Casparin ensimmäinen suuri juttu saa ikävän käänteen, kun murhattu osoittautuu Casparin parhaan ystävän isoisäksi. Casparille murhattu on ollut aina lämminsydäminen teollisuusjohtaja ja hänen on vaikea suhtautua tapaukseen ammattimaisesti.

Leinen yrittää ymmärtää mikä on käsittämättömän murhan taustalla. Collini ei suostu kertomaan mitään, eikä tapauksella näytä olevan mitään näennäistä motiivia. Sattumalta Leinen kuitenkin löytää jutussa johtolangan, joka ulottuu Euroopan historian mustiin lukuihin asti.

Collinin tapaus oli minulle onnistunut lukukokemusja sai minut vaikuttumaan. Vaikutuksen teki ehdottomasti se, kun murhan motiivi löytyi ja kuinka lukijana mieleni muuttui kuin taikaiskusta. Aluksi pidin Collinia hirveänä, kajahtaneena psykopaattina, joka murhaa lempeän vanhan miehen ilman syytä. Lempeällä vanhalla miehellä on kuitenkin menneisyys, eikä kaikki ole sitä miltä päälle päin näyttää. Ja vaikka murha ei ole koskaan oikein, niin jotenkin Collinin tekemä hirmutyö alkoi tuntumaan oikeutetummalta ja inhimillisemmältä teolta. Tai inhimillinen ja oikeutettu eivät ole oikeat sanat kuvaamaan tuntemuksiani, mutta en keksi tähän hätään muutakaan parempaa. Jotenkin pidin myös siittä kuinka kirjassa käsiteltiin natsien tekemien hirmutöihin suhtautumisesta eri vuosikymmenillä. En ole koskaan ennen edes paneutunut asiaan.

Hauskinta on se että kirja teki minuun suuren vaikutuksen, vaikka yleensä en pidä alkuunkaan oikeussaleihin sijoittuvista kirjoista. Jokin siinä hienosanaisessa teatterissa tökkii, mutta tässä kirjassa ei alkuunkaan, vaikka oikeudenkäyntiä saatettiin kuvata joidenkin mielestä jopa piinallisenkin tarkasti. Kirjaa on myös moitittu taittovirheiden ja käännöskömmähdysten takia, mutta ihan rehellisesti sanottuna minä en edes huomannut moisia. Syynä saattoi kyllä olla lukuhetkellä kaksi valvottua yötä korvatulehduksesta kärsivän yksivuotiaan kanssa. Siinä horrostilassa ei paljon tuollaiset asiat enään paina. 

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta: 
Kustantamo: Atena
Ilmestynyt: 2013
Alkuteos: Der Fall Collini (2011)
Sivuja: 168
Suomentanut: Raija Nylander

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta löysin uutuushyllystä.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Olen hengissä!

Juu, hiljaiseloa on ollut, en edes kuukauden luettuja jaksa tulla päivittämään, vaikka niitä on vain 3-4 per kuukausi. Lukeminen on hidastunut, sillä tämän lukutoukan romaanit ovat vaihtuneet koulukirjoihin, ainaiseen väsymykseen ja ruotsin kurssiin. Koska kyseinen kieli ei ole koskaan tavoittanut aivojani on nyt työn ja tuskan takana tajuta mitään, että pääsisin kurssin kunnialla läpi.

Onneksi luonnosarkistossa on valmiiksi kirjotettuja arvosteluja kesältä, joita julkaisen teidän iloksi aina kun satun muistamaan blogin olemassa olon. Olen kyllä saanut kirjoitettua varastoon muutaman arvostelun nyt syksyn aikana lukemistani kirjoista. Yritän julkaista ne ennen joulua. :D 

Toivottavasti opiskelujen tahti höllenisi sen verran että ehtisin paremmin taas lukemisen ja blogin pariin. Puhelimella käyn säännöllisesti lukemassa teidän arvosteluja, vaikken tuolla Lumialla saa jätettyä useimmiten kommenttia, koska puhelin ei jostain syystä anna suorittaa niin vaativia toimintoja. Olen siis ajan hermolla blogistanian tapahtumista ja hengessä mukana.

On muuten erittäin hankala tajuta että lukutoukalla ei ole aikaa toukkailla. Kirjastosta raahaan edelleen kotia kauhean pinon kiinnostavia kirjoja ja sitten katselen kaihoisasti muistiinpanojen takaa kuinka ihanat romaanit huutavat minua lukemaan niitä. Sydän särkyy kun sellaisen kirjan lukemiseen, jonka ennen on lukenut parissa päivässä, menee pari viikkoa ja sitten raahaan kirjastoon huojuvan pinon lukematta jääneitä kirjoja. Tekisi mieli olla päästämättä kirjoista irti, mutta pakko on pakko, kun eräpäivät paukkuu. Ajattelen että jonain päivänä saan luettua ne kuitenkin.

Terveisin Aletheia, jonka pitäisi tehdä PowerPoint-esitystä diabeteksestä RUOTSIKSI.

Anu Holopainen: Welman tytöt

Kotimaiseen fantasiaan tutustuminen jatkui Anu Holopaisen Syysmaa -sarjan ensimmäisellä osalla. Olen viimeisen vuoden aikana saanut monta kertaa kokea, että kotimaiset kirjailijat osaavat kirjoittaa erittäin koukuttavia ja hyviä fantasiaromaaneja. Tästä havainnosta rohkaistuneen päätin tutustua sitten tähänkin kirjaasarjaan, jonka löysin joskus Booking it some more -blogista.

Welman tytöt on fantasiaa hieman varttuneille nuorille. Kirjassa ollaan maailmassa, jossa vallitsevat hyvinkin patriarkaaliset käsitykset. Naiset ovat vain miehiä varten olevia synnytyskoneita ja kodinhoitajia. Naisen on aina taivuttava miehen tahtoon ja kestettävä tältä mitä vain. Nainen on myös huono jos ei kykene synnyttämään miehelleen poikia. Isät päättävät naimakaupoista ja tytöiltä ei kysytä mitään. Rakkaus avioliitot ovat hyvin harvinaisia.

Tässä maailmassa elää Adaira. Hän on itse opetellut lukemaan ja haluaisi tiedonjanoisena naisena opiskella enemmän. Hänen isänsä ei kuitenkaan moista touhua hyväksy ja lupaa tyttärensä vanhalla, lihavalle ja irstaalle miehelle, joka on kuluttanut jo yhden vaimon loppuun. Adaira on kauhuissaan, tätä hän ei elämältään halua, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Matkalla sulhasensa linnaan Adairan vaunujen kimppuun hyökkää rosvojoukko, joka kidnappaa Adairan. Rosvot osoittautuvat Villipihlajaa palvoviksi lainsuojattomiksi naisiksi, joiden joukkoon Adairallakin on mahdollisuus liittyä. Valinnasta tulee kuitenkin vaikea, kun Andaira saa tietää että hänen isänsä aikoo naittaa hänen rakkaimman siskonsa Nenean samalle miehelle Adairan sijaan.

Welman tyttöjen maailma on karu. Viattomia kuolee ja naisilla ei ole mitään valtaa, tuntui kamalalta ajatella että sitä se on joskus ollut oikeasti. Osaa olla kiitollinen nykyaikana vallitsevasta tasa-arvosta. Muutenkin Syysmaa -sarjan ensimmäinen osa oli yllättävä hyvä ja luinkin sen loppuun pikavauhtia. Ei se yltänyt lukukokemuksena samalle tasolle kuin esimerkiksi Mifonki-sarja tai Pohjankontu-sarja, mutta herätti kiinnostusta sen verran että aikomuksena on lukea seuraavatkin osat. Welman tyttöjen vahvuus on juurikin kärjistetyn patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa Welman tytöt ovat kapinallisia ja vahvoja persoonia, suorastaan feministejä. 

Paljon kirja herättää ajattelunaiheitta juurikin feministisillä piirteillään ja moraalisilla kysymyksillään. 

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Karisto
Ilmestynyt: 2003
Sivuja: 259

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta ja löytyi lukulistalta, jonne päätyi em. blogin kautta.