tiistai 25. maaliskuuta 2014

Leonid Tsypkin: Kesä Baden-Badenissa

Kesä Baden-Badenissa on kertomus Anna ja Fjodor Dostojevskin ensimmäisestä kesästä 1867 avioparina. Tuolloin he joutuivat pakenemaan Dostojevskin velkojia Eurooppaan. Toisessa maassakin kirjailija koetti päivästä toiseen päästä pelaamaan ruletti pöytään ja kerta toisensa jälkeen hän hävisi Annan hänelle antamat rahat. Köyhien Dostojevskien matkan rahoitti Annan äiti. 

Tarina kuitenkin liikkuu kahdessa aikatasossa. Tsypkin kuvaa Dostojevskien elämän lisäksi omaa junamatkaansa Leningradiin. 

Kirjasta teki monin verroin mielenkiintoisemma sen tarina. Leonid Tsypkin ei ollut eläessään tunnettu kirjailija. Hän teki elämäntyönsä lääketieteen tutkijana, eikä saanut eläessään Neuvostoliitossa julkaistua yhtään teostaan. Vuonna 1977 hänen poikansa muutti emigranttina Yhdysvaltoihin ja Tsypkin itse alennettiin vähäpätöisempiin työtehtäviin ja lopulta irtisanottiin kokonaan. Useista yrityksistä huolimatta häneltä evättiin lupa muuttaa maasta pois. Näinä epätoivoisina vuosina syntyi Kesä Baden-Badenissa, jonka käsikirjoituksen Tsypkinin tuttavat saivat salakuljetettua maasta. Kirja julkaistiin venäläisessä emigranttilehdessä Yhdysvalloissa viikko ennen Tsypkinin kuolemaa. Tämän jälkeen teos on unohdettu, sitä julkaistiin parinakin käännöksenä lännessä 1980-luvulla, mutta se jäi vaille huomiota. Kirjan myöhempiin vaiheisiin on vaikuttanut Susan Sontag, joka löysi sattumalta kirjan. Hän kirjoitti vuonna 2001 esipuheen uuteen laitokseen, jonka jälkeen kirja on saanut enemmänkin huomiota.

Minun kohdallani kirja ei kuitenkaa tehnyt vaikutusta. Vaikka Dostojevski on henkilönä mielenkiintoinen, niin kirjan vaativa kirjoitustyyli sai minun lukunautintoni pilalle. Hienon esipuheen jälkeen tartuin innosta kihelmöiden tähän niin kutsuttuun mestariteokseen. Yritin lukiessani kovasti pitää kirjasta ja ymmärtää sen hienoutta, mutta jossain vaiheessa minun oli pakko myöntää itselleni että pitkät lauseet, joita halkoivat vain ajatusviivat ärsyttivät sekä tekivät lukemisesta raskasta. Lukemiseen piti keskittyä kokoajan täysillä tai putosi kärryiltä kokonaan. Niin sanottu unenomainen kerronta teki kertomuksesta sekavan ja pomppiminen minä-kertojasta yksikön kolmanteen persoonaan sekä aikatasojen välillä oli hämäävää. Piti muutamaan kertaan pysähtyä miettimään missä nyt mennään. Sinnillä sain luettua kirjan loppuun, mutta sain huomata pettyneeni rankasti. 

Ei siis ollut minun kirja alkuunkaan, mutta jollekkin tämä voi olla hieno lukukokemus. Eihän kirjoja suotta sanota mestariteoksiksi, minulle Kesä Baden-Badenissa ei kuitenkaan näyttäytynyt sellaisena. 

Annan kirjalle arvosanaksi 1 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2003
Alkuteos: Leto v Badene (1981)
Sivuja: 230
Suomentanut: Marja-Leena Jaakkola

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, törmäsin kirjaan Leena Lumin -blogissa ja halusin kokeilla itsekkin kirjaa.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Erik Axl Sund: Varistyttö

Varistyttö aloittaa Victoria Bergman -trilogian, jota on tituleerattu Stieg Larssonin Millenium-trilogian haastajaksi. Kaikki kolme kirjaa suomennetaan hyvin tiiviissä tahdissa. Varistyttö on ilmestynyt nyt maaliskuussa ja Unissakulkija ilmestyy kesäkuussa 2014 ja Varjojen huone lokakuussa 2014. Kirjailija nimen Erik Axl Sundin takaa löytyy kaksi miestä: Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist.

Tämä psykologinen trilleri porautuu syvälle mielen synkimpiin sopukoihin.  Metroaseman lähettyviltä löytyy jätesäkissä nuoren pojan muumioitunut ruumis. Paikalle kutsutaan rikosetsivä Jeanette Kihlberg. Pian uhreja alkaa löytyä enemmän ympäri Tukholmaa, mutta heitä tuntuu yhdistävän vain se että ennen kuolemaan lapset ovat kohdanneet hirvittävää väkivaltaa ja ettei kukaan kaipaa heitä. 

Yksi näistä uhreista on psykoterapeutti Sofia Zetterlundin potilas ja tämä tuo Jeanetten ja Sofian yhteen. Pian naiset huomaavat tulevansa toimeen keskenään paremmin kuin hyvin ja heidän välilleen muodostuu romanttinen suhde. 

Olen sanaton. Minun on vaikea lukea kirjoja, joissa lapsiin kohdistuu silmitöntä väkivaltaa. Kirjat, joissa käsitellään pedofiliaa ovat vielä vaikeampaa luettavaa. Kirjaa lukiessa on pakko pitää sulattelu taukoja, ettei ihan raivostu. Niin oli tätäkin kirjaa lukiessa, vaikka kirja on kirjoitettu niin että se on pääsääntöisesti helppolukuinen ja juoni vetävä, kirjan kauheudet saivat minut laskemaan kirjan useammin kuin kerran pois käsistä kesken lukemisen. Tämä on sarjassamme niitä trillereitä, joissa vain joitakin asioita kuvataan liian yksityiskohtaisesti minun makuun. En vain pidä siittä että kaikki roiskitaan lukijan silmille.

Lisäksi kirjassa tuntui lukiessa olevan hieman liikaa kaikkea. Oli pedofiliaa, raakaa väkivaltaa, mies, joka pietti kahta perhettä, salasuhde, avioero, lesbosuhde jne. Kertojiakin oli monta, mutta kaikki liittyivät kirjan juoneen ja sen kulkuun olennaisesti. Samoin kuin kaikki nuo lukuisat juonenkäänteet, niin monet kertojatkin pohjustavat trilogian seuraavaa osaa. Piti vain muistaa lukiessa että luen tosiaan nyt ensimmäistä osaa. Tuntui vain välillä että nyt on liian paljon käsiteltävää. 

En koe olevani ihan sitä lukija kuntaa, jolle kirja on suunnattu. Varistyttö oli minulle rankka lukukokemus. Kirja oli niin rohkeasti kirjoitettu, että se sai ajoittain ahdistavan möykyn kasvamaan rintaan. Kuitenkin jollakin tapaa asioita jäi niin paljon auki, että haluan saada niihin vastauksen. Murhat eivät selvinneet vielä, vaikka lukija tietää kuitenkin koko ajan poliisia enemmän. Uskon siis vahvasti että utelaisuus tulee viemään voiton muiden osien kohdalla ja luen nekin sopivan sauman tullen. En kuitenkaan usko että trilogia tulee nousemaan minun kohdallani huippu trillereiden kategoriaan, olen liian herkkä lukija tälle trilogialle! Oletan että seuraavat osat jatkavat samalla linjalla, joten jos jatkan vielä trilogian parissa, on vierelle otettava jotain kevyempää luettavaa.

Annan kirjalle 2, 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2014
Alkuteos: Kråflickan 
Sivuja: 415
Suomentanut: Kari Koski

Mistä minulle ja miksi: Kustantamon tarjoama ennakkokappale

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Johan Theorin: Hämärän hetki

Eräänä sumuisena päivänä Pohjois-Öölannissa 1970-luvulla katoaa pieni Jens-niminen poika jälkiä jättämättä. Vaikka koko kylän väki etsii poikaa, hänestä ei näy jälkeäkään. Poliisi epäilee pojan kävelleen sumussa rantaan ja hukkuneen, mutta Jensin äiti Julia ei voi hyväksyä tuota selitystä, sillä hän tiesi poikansa pelänneen vettä.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Julia saa puhelun isältään, joka pyytää tytärtään saapumaan jälleen Öölantiin. On tullut ilmi uusia vihjeitä, jotka saattaisivat paljastaa mitä tuona sumuisena päivänä alvarilla tapahtui. Julia matkustaa jälleen lapsuuden seuduilleen ja joutuu kohtaamaan uudestaan surun poikansa katoamisen vuoksi. Gerlof, Julian isä, on saanut postissa vanhan pienen pojan sandaalin, joka on kuulunut Jensille. Gerlof pelkää että vuosikymmeniä sitten pelkoa aiheuttanut Nils Kant niminen mies liittyisi hänen lapsenlapsensa katoamiseen, vaikka miehen on pitänyt olla kuolleena jo vuosia ennen Jensin syntymää.

Hui, miten jännittäviä hetkiä sainkaan viettään tämän kirjan parissa. Tarina ihan tosissaan vei minut mukanaan ja luin kirjaa yöunien hinnalla, sillä en voinut laskea tätä helmeä käsistäni. Kirjassa liikutaan kahdessa aikatasossa. Nykyhetkessä Gerlof sekä Julia yrittävät uusien johtolankojen avulla päästä selville mitä Jensille tapahtui. Uudet johtolangat johdattavat heidät menneisyyden haamujen kannoille, onko Nils Kant sittenkin selvinnyt hengissä? Toisessa ajassa seurataan 1930-luvulta lähtien tuon pahamaineisen Nils Kantin elämää. Lopussa nuo kaksi aivan toisistaan irrallaan olevaa mysteeriä nivoutuvat pikku hiljaa tapahtumien verkoksi, joka on saanut alkunsa jo paljon ennen Jensin syntymää. 

Theorin on onnistunut luomaan henkeäsalpaavan jännittävän kertomuksen, jota kuljetetaan onnistuneesti kahdessa aikatasossa kutoen pikku hiljaa tarinat yhteen. Tarina etenee rauhallisesti eteenpäin kohti loppua, mutta upeasti Theorin on ujuttanut karvojanostattavia kohtia mukaan. Kerran jo mietin että uskallanko jatkaa, kun Julia tippuu kummitustalon portaita ja menettää tajuntansa. Kirjan parissa on siis kutkuttavia kauhunhetkiä sekä piinaavaa jännitystä. Lopussa sain huomata kuinka totaalisesti Theorin oli onnistunut johtamaan minua harhaan, loppuratkaisu tuli minulle täytenä yllätyksenä. En ollut osannut arvata vaikka vihjeet olivat selkeästi esillä, olin jo liiaksi keskittynyt mieheen, jonka huhuttiin kummittelevan alvarilla hämärän hetkellä.

Theorin on lunastanut paikkansa laatudekkariestien paikalta, niin hyvin hänen esikoisensa vakuutti minut. Pitääkin heti lainata lisää miehen kirjoja, kyllä pohjoismaalaiset vain osaavat! Ja tuo kansi houkuttaa pelkistetyllä dramaattisuudellaan tarttumaan kirjaan.

Annan kirjalle arvosanaksi 5 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta: 
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt: 2008
Alkuteos: Skumtimmen (2007)
Sivuja: 429
Suomentanut: Outi Menna

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta etsin käsiini miehen esikoisteoksen, sillä halusin päästä tutustumaan tähän kehuttuun kirjailijaan.