maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kim Fay: Kadonneiden muistojen kartta

Irene Blum on kasvanut museossa ja uhrannut koko elämänsä lapsena saadusta kimmokkeesta khmerien kulttuurille. Hän on nostanut kovalla työllä Seattlelaisen museonsa itämaisen tutkimuksen kartalle. Hän siis odottaa pääsevänsä seuraavaksi johtajaksi, kun museon vanha kuraattori jää virasta pois. Kaikkien yllätykseksi Irene ei kuitenkaan tule valituksi ja tuohtunut nainen ottaa lopputilin työstään. Hän kostaisi vielä ja näyttäisi mitä museo menetti hänessä. Tilaisuus näyttää museolle ja naisen oman uran pönkittämiselle näyttää tulleen, kun hän saa käsiinsä isänsä vanhan kartan, joka kertoo khmerien kulttuurin historiankirjojen paikan. Matkakumppaniksi Irene saa nuoren ranskalaisnaisen, joka on tullut tunnetuksi temppelinryöstäjänä, sekä kaksi miestä. Irenen harmiksi näillä kaikilla näyttäisivät olevat omat syynsä mysteerin ratkaisemiselle.

Olin aivan täpinöissäni kun löysin tämän kirjan nököttämästä kirjaston uutushyllyssä. Vau, tempppelinryöstöä 1920-luvulla siirtomaa miljöössä. Päässäni alkoi samantien soidan nuoruuteni suosikkisarjan Aarteenmetsästäjien tunnari, jossa professori Sydney Fox joutui mitä huikeimpiin seikkailuihin etsiessään muinaisia aarteita pölyisistä temppeleistä. Odotukseni olivat siis korkealla sillä odotin pääseväni lukemaan huikean jännittävää temppelinryöstö romaania lempi telvisiosarjan jalanjäljissä (eikä kyllä pidä jättää pois laskuista Tomb Raidereita ja Indiana Joneseita).

Mutta mitäpä sainkaan. Temppelinryöstömatkalle päästiin vasta puolenvälin jälkeen. Alkoi jo turhauttamaan kun koko kirjan alkupuolisko pyöriteltiin vain kolonialismia, eikä kuljeksittukkaan pölyisissä temppeleissä etsimässä salaovia. Sitten kun päästiin vihdoin ja viimein asiaan, niin lopputulos jäi kuitenkin melko laimeaksi. Ei kyllä päästy millään muotoa siihen temppelinryöstö meininkiin johon minä olen tottunut. No joo, olihan kirjan alussa toki muutakin kuin kolonialismia. Ihan vähän oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, seikkailua ja jännitystä. Koko ajan tapahtuu jotain, joka kuljettaa tarinaa eteenpäin. Paikoilleen ei jääty jauhamaan.  Lopulta selviää, että Irene on joutunut osaksi suurempaa suunnitelmaa, joka on saanut alkunsa jo ennen hänen syntymäänsä. Mikä parasta mukaan on heitetty myös hyppysellinen romantiikkaa, mikä tekee kirjasta aina himpun verran paremman.

No viihteellisenä seikkailukirjana tämä oli ihan oivaa luettavaa ja tylsyys ei kyllä päässyt iskemään. Kuitenkin seikkailujen lisäksi pureudutaan kriittisesti siirtomaavaltaan ja Irenekin kokee henkistä kasvamista tarinan edetessä. Ei olisi ehkä pitänyt pelata niin paljon Tomb Raidereita, niin odotukset olisivat voineet olla realistisemmalla tasolla ja lukukokemuskin erilainen. Mutta näillä mennään.

Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar
Ilmestynyt suomeksi: 2013
Alkuteos: The Map Of  Lost Memories (2012)
Sivuj: 391
Suomentanut: Hilkka Pekkanen

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, koska kirja vaikutti mielenkiintoiselta.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Herman Koch: Lääkäri

Marc Schloster on menestyvä yleisläkäri, joka vaivoin pystyy peittämään inhonsa ihmisruumista ja joitakin työtehtäviään kohtaan. Nyt hän on tehnyt hoitovirheen ja yksi hänen potilaistaan on kuollut. Marc joutuu vastaamaan virheestään valvontalautakunnalle, mutta on niin varma ammattitaidostaan ja lääkäripiirien me-hengestä ettei ole ollenkaan huolissaan uransa puolesta. Kuollut potilas oli kuuluisa näyttelijä Ralp Meier, jonka Marc on oppinut tuntemaan myös henkilökohtaisessa elämässään. Ennen Ralphin kuolemaa miesten välit olivat kireät sillä Marcin mielestä Ralp kiinitti liikaa mielenkiintoa hänen vaimoaan ja tyttäriään kohtaan. Oliko kyseessä siis sittenkään hoitovirhe.

Lääkäri on Kochin toinen suomennettu teos. Illallinen sai ilmestyessään paljon huomiota ja monet kehuivat Kochia sekä hänen tyyliään kirjoittaa. Tartuin siis innolla Lääkäriin kun se minun tielleni sattui. Minkäänlaisia ennakko-odotuksia ja käsityksiä minulla ei juuri kirjasta ollut, jos ei oteta lukuun sitä että tästäkin teoksesta on pidetty laajasti. Kuitenkin juoni oli minulle pimennossa, mitä nyt takakannesta luin. 

Lääkärissä keskitytään Marciin ja hänen ajatusmaailmaansa. Hän oli henkilönä sellainen, josta oli vaikea pitää. En kuitenkaan voi sanoa inhonneenikaan häntä. Taitavasti Koch johdatteli minut Marcin ajatusmaailmaan ja mieleen, yrittäen saada minut lukijana hyväksymään Marcin teot ja ratkaisut. Jotenkin koin ymmärtäväni Marcia jollakin tasolla, vaikka lääkärinä en pitänyt hänestä yhtään. En haluaisi eksyä hänen vastaanotolleen. Kirja laittoi minut kuitenkin pohtimaan näitä kirjassa esille nostettuja moraalisia ja eettisiä kysymyksiä. Kuinka pitkälle minä olisin valmis menemään omien lasteni tähden?

Ei kirjan muistakaan keskeisistä hahmoista voinut oikein pitää. Jokainen henkilö oli jollakin tapaa minun mielestäni epämiellyttävä, mutta ei se ollenkaan haitannut lukemista. Päinvastoin, kirjan lukeminen oli mielenkiintoista ja sitä täytyi vain lukea lukemasta päästyään. Lukijalle kuvataan pikku hiljaa Ralphin kuolemaan johtaneita syitä ja loppuakohden juoni tiivistyi niin henkeäsalpaavan jännittäväksi, että luin vain lukemistani yön pikku tunneille asti, kunnes olin saanut viimeisen sivun käännettyä. Luettua kirjan voisin kuvailla loppufiiliksiä hämmentyneeksi - olin juuri saanut tutustua taitavasti sekä johdatellen ihmismielen pimeisiin puoliin, mutta samaan aikaan olin kuitenkin mielissäni siittä kuinka tajuttoman hienon ja hyvän kirjan olin juuri lukenut loppuun. Halusin lukea lisää Kochia ja niinpä hyllyssä oli odottamassa Illallinen.Senkin olen jo lukenut aika päiviä sitten ja siittäkin on tulossa arvostelua lähiaikoina.

Koukuttava ja sanoinkuvaamattoman hyvä kirja, jonka suosittelen kyllä ehdottomasti lukemaan. Ei tätä kirjaa voi sanoin kuvailla, se täytyy itse kokea!

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Siltala
Ilmestynyt suomeksi: 2013
Alkuteos: Zomerhuis met zwembad (2011)
Sivuja: 447
Suometanut: Sanna van Leeuwen

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta lainasin, koska eihän tätä voinut ohittaa!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Maaliskuun luetut!

Nyt ollaan siirrytty huhtikuun puolelle ja on aika kasata listaksi viime kuun luetut kirjat. Maaliskuussa luin seuraavat teokset:

  • Tua Harno: Ne jotka jäävät
  • Erik Axel Sund: Varistyttö
  • Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton
  • Yiyun Li: Kultapoika, smaragdityttö
  •  Haruki Murakami: Kafka rannalla
  • Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea
  • Terttu Autere: Huhtikuun morsian
Kaiken kaikkiaan luettuja tuli yhteensä seitsemän kappaletta. Ei siis määrällisesti päätä huimaa, mutta Murakamin Kafka rannalla onkin melkoinen järkäle ja sen lukemisessa vierähti tovi. Toiseksi lukemista on verottanut myös se että viime kuun 19. päivä tapahtui se kauan odotettu perhetapahtuma, kun pikku lukutoukka kakkonen päätti vihdoin ja viimein jättää yksiönsä ja syntyä. On siis selvää että nyt kun arki on vauvan tuoksuista ja vähä unista, blogi ei päivity välttämättä yhtä usein kuin ennen. Lukemaankaan en tietenkään ehdi ihan samalla tavalla, ennenkuin arki alkaa tasaantumaan ja univelka vähenemään. Meillä luetaan siis enimmäkseen nyt lasten iltasatuja esikoiselle kuin romaaneja. Mutta varastossa on paljon julkaisemattomia arvioita ja tietenkin koko ajan on minulle tyypillisesti kirja kesken. Tälläkin hetkellä luvussa on Johan Theorin Verikallio ja yksi tietokirja, josta kerron lisää myöhemmin. En siis tosiaankaan ole putoamassa langoilta! :)

Mutta maaliskuuhun ja kirjoihin takaisin. Kuukauden ehdottomaksi helmeksi nousi Murakami! Oi kuinka täydellinen kirja Kafka rannalla olikaan. <3 Pettymystä ei myöskään tuottanut Haahtela, jonka kirjoihin olen aiemminkin rakastunut. Kesken jäi Philippe Claudelin Harmaat sielut, jossa kerronta oli liian sekavaa ja rakenne tuntui liian hajanaiselta. Tuntui etten saanut juonesta kunnolla kiinni missään vaiheessa, joten hieman yli puolen välin päätin luovuttaa ja antaa tilaa hyville kirjoille. Varistytöstä julkaisinkin postauksen aikaisemmin maaliskuun puolenvälin tienoilla. Kirja oli minulle äärimmäisen raskas lukukokemus. Kuitenkin maaliskuusta lukukuuna jäi hyvä maku, luin monta hyvää teosta!

Kirjaston lainapinossa odottaa monta huimaa teosta, joten yösyötöille on ainakin luvassa laadukasta viihdykettä. Kiinnostaisikos teillä joskus lukea postausta lastenkirjoista, joita meidän parivuotias pojan jässikkä tykkää iltasaduksi kuunnella ja mitä tämä mamma on itse kirjoista mieltä? :)

Aurinkoista ja lukurikasta kevättä kaikille! <3