keskiviikko 27. elokuuta 2014

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta

1970-luvun alussa Arvid Janssen jättää koulut kesken ja ryhtyy tehdastyöläiseksi kommunistisen vakaumuksen vuoksi. Arvidin äiti kokee poikansa pilanneen mahdollisuutensa päästä kiinni parempaan elämään. Seurauksena on äidin ja pojan välirikko. Vuosia myöhemmin Arvidin oma elämä on poissa raiteiltaan, sillä hän on eroamassa. Samaan aikaan Arvid saa tietää äitinsä olevan kuolemansairas ja mies matkustaa selvittämään välit äitinsä kanssa ennenkuin on liian myöhäistä.

En oikein osaa aloittaa tätä arviota mitenkään. En osaa oikein päättää mitä mieltä olen kirjasta. Pidin siittä, se on päälimmäinen tunnelma. Kerronta oli hienoa, se upposi. Kirjassa oli läsnä koko ajan intiimitunnelma, jota monikaan kirjailija ei kykene luomaan. Koko ajan lukiessa oli tunne, että tämä mies osaa kirjoittaa. Luin siis kirjaa mielelläni. Mutta, se kuuluisa mutta. Ehkä syynä on tämä vauva-ajan väsymys, mutta kirjan rakenne tuotti välillä päänvaivaa. Kirjassa liikutaan yhtäaikaa monessa aikatasossa, mutta ajassa siirtymisestä ei varoiteta millään tavalla. Lukijan tulee itse pysyä kartalla siittä missä ajassa milloinkin liikutaan. Toki aina huomasin jossain vaiheessa että ahaa, nyt ollaan nykyhetkessä, nyt meneessä, mutta olisin kaivannut selkeyttä tähän. Jotenkin aivot olivat niin solmussa jo valmiiksi. Tämän takia myös tuntui että se kerros, se syvä kerros, jossa todellinen tarina kerrotaan ei kunnolla avautunut minulle. Kirja olisi vaatinut enemmän aikaa ja mahdollisuutta keskittyä, niin että lukemiseen olisi voinut paneutua kunnolla, antaa tarinan viedä syvyyksiin kunnolla, niin että kaikki syvimmätkin merkitykset olisi avautunut minulle. Nyt tuntuu että jäin hieman vierestä seuraajaksi. Kirja ansaitsee sen syventymisen, johon en nyt kyennyt. Aikomuksena on siis palata kirjan pariin kun en ole enään unenpuutteen aiheuttamissa sumuisissa tunnelmissa. Kuitenkin kokoajan lukiessa koputti ajatus takaraivossa että pidän kädessäni yhdenlaista kirjallisuuden helmeä, jossa tunnelma ja kerronta on hienoa, runollista sekä rauhallisen tunnelmallista.

Tämmöisen fiiliksen jälkeen on vaikea pisteyttää kirjaa. Tiedän että kun joskus palaan kirjan pariin, niin että saan lukea sen ajatuksella ajan kanssa pidän siittä varmasti todella paljon enemmän. En voi kuitenkaan sanoa ettenkö olisi nauttinut kirjan lukemisesta nyttenkään, tuntui vain tosiaan että minulla jäi jotain olennaista puuttumaan lukukokemuksesta. No, annan kirjalle pisteiksi nyt 3,5 / 5 pistettä. Uuden kierroksen jälkeenhän sen näkee millaisen vaikutuksen kirja sitten tekee ja nousevatko pisteet. :)

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt suomeksi: 2011
Alkuteos: Jeg forbanner tidens elv (2008)
Sivuja: 218
Suomentanut: Katriina Huttunen

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, kirja päätyi lukulistalleni aikoinaan kehuvien blogiarvioiden perusteella ja nyt se sattui kirjastossa eteeni.


perjantai 15. elokuuta 2014

Terttu Autere: Huhtikuun morsian

Idyllisessä pikku kaupungissa eletään toimeliasta arkea, vaikka maailmaa ravisuttaa suuri maailmanpula. Yrjö Martikaisen tytöt ovat ehtineet naimaikään ja häitä järjestellään kovalla tohinalla. Lähes koko kaupunki on kutsuttu juhlimaan huhtikuun morsianta. Ester Holm on leskeksi jäänyt rouva, joka on perustanut kemikaalikaupan. Vaikka maailmanpula heittää varjonsa kassavirtaan, niin häiden alla kauppa käy. Samoin Sylvi Arolla on kädet täynä työtä, kun rouvien hääkampaukset on saatava valmiiksi ajoissa.

Olisi pitänyt kirjastossa lukea takakansi tarkemmin, olisi varmaan jäänyt tämä kirja hyllyyn. Mutta kun kansi oli niin hieno, että jo se houkutti lukemaan. Sitten silmäni huomioivat takakannesta vain lauseen että kirja piirtää eloisaa ajankuvaa 1930-luvun Suomesta. Minusta on mielenkiintoista lukea tuohon aikaan sijoittuvia kirjoja, varsinkin jos ne sijoittuvat Suomeen. En sitten huomannut että kirja jatkaa tuttujen henkilöiden tarinaa uudelle vuosikymmenelle. Aikaisemmin ilmestyneitä osia ovat Kirjepostia ja Sininen hatturasia. Toki lukiessa ei paljon haitannut ettei aikaisempia osia ollut lukenut, mutta kirja olisi ehkä avautunut enemmän ja antanut enemmän jos aiemmat osat olisivat olleet tuttuja. Tälläisenaan lukukokemus jäi minulle hieman valjuksi. Jotenkin kirja tuntui pintaliitoiselta kertomukselta. Vähän kuin olisi katsonut jostakin sarjasta pari jaksoa keskeltä. Jotenkuten hahmot pysyivät hallussa, mutta he eivät tulleet kunnolla tutuiksi. Lisäksi tapahtumat olivat tylsiä minun makuuni, tuntui ettei kirjassa tapahtunut juuri mitään. Valmistauduttiin vain häihin ja kerrottiin sivussa vähän henkilöiden kuulumisia. Tässä siis syy miksi olisi kuitenkin ollut hyvä, että aikaisemmat osat olisivat olleet hallussa. Silloin noiden henkilöiden kuulumiset olisivat voineet oikeasti kiinostaakkin. Nyt kirjan lukeminen ei sykähdyttänyt, se tuskin jättää pysyvää muisti jälkeä, se jää minulle yhden tekeväksi.

Lisäksi jäin kaipaamaan sitä eloisaa ajankuvaa. Aina välillä toki tuli ilmi se että kyse on 1930-luvusta, mutta ei se minusta niin hyvin tullut esille eikä varsinkaan eloisasti. Olen lukenut teoksia, jossa oikeasti ajankuva oikein huokuu kirjan sivuilta, niin että esimerkiksi sitten se 1930-luku oikein maalautuu silmien eteen. Tässä romaanissa ei kyllä maalautunut mikään silmien eteen, paitsi pitkästyminen läjähti silmille puolen välin jälkeen.

Ei ollut minun kirja ei. Annan kirjalle arvosanaksi 1,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Karisto
Ilmestynyt: 2013
Sivuja: 221

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta, uutuskirjahyllyssä oli tämä esille ja kansi pisti silmiin.

maanantai 4. elokuuta 2014

Yiuyn Li: Kultapoika,smaragdityttö

Amerikankiinalaisen Yiuyn Lin Kultapoika, smaragdityttö on nyky-Kiinasta kertova novellikokoelma. Kirjassa on novellit nimeltään; Ystävällisyys, Hänenlaisensa mies, Vankila, Omistaja, Palavat talot, Puutarhatie kolme, Aika kiitää ja Kultapoika,smaragdityttö. Novelleissa yhdistyvät historia, kansanperinne ja politiikka antavat monipuolisen ja mielenkiintoisen kuvan Kiinasta. Samalla novelleissa peilataan Kiinaa ja kiinalaisuutta länsimaalaisuuteen, joka antaa novellien maailmalle uudenlaista näkökulmaa.

Olin ensimmäisestä novellista lähtien ihan koukuttunut kirjaan. Jokaisen novellin ahmaisia nopeasti, niin taitavasti ne oli kirjoitettu. Lisäksi lukemisesta nautti aidosti, novellit viihdyttivät ja antoivat mielenkiintoisen kuvan Nyky-Kiinasta. Jokainen novelli kosketti ja vaikutti tavallaan, mutta vaikuttavimmiksi lukukokemuksiksi minulle nousivat Ystävällisyys, Omistaja ja Aika kiitää. Täytyy kuitenkin sanoa että jokainen novelli oli hyvä. Näin jälkeenpäin muistellen lukukokemusta nuo kolme mainitsemaani novellia ovat jäänet elävämmin mieleen. Ystävällisyys olikin kokoelman pisin novelli ja olikin pituudeltaan lähemmäs sata sivua.

Koen etten oikein osaa kauhean hyvin kirjoittaa tyhjentäviä arvosteluja novellikokoelmista. Nämä tahtovat jäädä hieman lyhykäisiksi. Mutta eiköhän pääasia tullut selväksi; Li kirjoittaa elävästi ja koskettavasti tarinoita Kiinasta ja vaikka itse en yleensä ole kovin järjettömän kiinnostunut kiinalaisesta kulttuurista, niin Li sai minut aidosti kiinnostumaan. Novellit ovat helppolukuisia ja eläväisesti kerrottuja. Osa novelleista oli toisia koskettavampia ja mieleenpainuvampia, mutta jokainen oli omalla tavallaan hyvä.

Annan kirjalle arvosanaksi 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2012
Alkuteos: Gold Boy, Emerald Girl (2010)
Sivuja: 259
Suomentanut: Seppo Loponen

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta. Kirjastossani oli laitettu esille novelleita (en nyt muista millä perusteella) ja huomasin sitten joukossa tämän teoksen, joka oli minulle entuudestaan tuttu kirjablogeista.

Haruki Murakami: Kafka rannalla

Kafka Tamuran ollessa neljä vuotias hänen äitinsä ja siskonsa häipyvät jättäen Kafkan hänen tunnekylmän isänsä hoiviin. Täytettyään 15-vuotta Kafka päättää karata kotoaan. Toiveena on löytää äiti ja sisar, mutta takaraivossa jyskyttää myös isän julma profetia. 

60-vuotias Nakata ei ole koskaan toipunut lapsena sattuneesta onnettomuudesta, jonka seurauksena Nakata oli tajuttomana pitkän aikaa. Herättyään hän ei muistanut mitään, ei osannut enään lukea eikä kirjoittaa, mutta hän osasi jutella kissojen kanssa. Erästä kadonnutta kissaa etsiessään Nakata päätyy Kafkan isän taloon, jossa sattuu hirveitä. Tämän jälkeen Nakatan turvallinen rutiinien rytmittämä arki ei ole sama, mies joutuu pakenemaan. 

Kummatkin sekä Kafka ja Nakata päätyvät Takamatsuun, jossa heidän tarinansa törmäävät toisiinsa.

Hurmaannuin täysin tähän hienoon romaaniin. En edes tiedä mistä alottaisin ylistämisen, kun tuntuu ettei tätä kirjaa voi edes tarpeeksi kehua. Vaikka aluksi kirjaan tarttuminen tuntui lannistavalta, koska kirja on melkoinen järkäle. Olen usein kertonut etten ole tiiliskivien ystävä. Pääsin kuitenkin kynnyksen yli ja pian huomasin harmittelevani, kun sivut alkoivat väjäämättä loppumaan kesken. Tuntui että sivut soljuivat kohti loppua ihan huomaamatta, sillä olin niin kovasti kiinni tarinan imussa. Kerronta oli ilmavaa ja kieli helppolukuista. Koko ajan tapahtui sopivassa määrin kaikkea, niin ettei mielenkiinto päässyt herpaantumaan missään vaiheessa. Tarina itsessään on monikerroksinen ja siinä tapahtuu paljon kaikkea. Kaikkea ei kerrota suoraan lukijalle, vaan asioita jätetään myös oman tulkinnan varaan. 

Olen lukenut useita maagisrealistisia teoksia, eivätkä kovin monet ole kyenneet minuun tekemään vaikutusta. Murakamin käyttämä tyyli maagisessa realismissa on ihan omaa luokkaansa. Ei sitä voi tarpeeksi hyvin sanoin edes kuvailla, se pitää kokea. Mutta jos ei ole ennen maagisesta realismista pitänyt, suosittelen kuitenkin kokeilemaan Kafkaa rannalla, kirja on aivan omaa luokkaansa! Ja sitten vielä henkilöt, jotka kruunaavat kaiken. Kafka on mielenkiintoinen ja moniulotteinen nuorukainen, mutta minulle potin kyllä räjäytti Nakata, joka oli mitä hellyttävin vanhus. Hän varmasti tulee painumaan mieleeni ikimuistoisena romaani henkilönä, niin suuren vaikutuksen hän minuun teki!

Älyttömän hieno lukukokemus. En malta odottaa että saan käsiini lisää Murakamia. Paljon herran kirjoja on kehuttu ja enään en ihmettele yhtään miksi. Kyllä tämä mies on kaikki kehunsa ansainnut ja näin sanon vasta yhden teoksen lukeneena. Kafka rannalla oli kuitenkin jotain hyvin ainutlaatuista!

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2009
Alkuteos:  Umibe no Kafuka (2002)
Sivuja: 639
Suomentanut: Juhani Lindholm

Mistä minulle ja miksi: Kirjastosta lainasin. Koin että nyt on jo korkea aika tutustua tämän laajalti tunnetun herran teoksiin.