Agatha Christie: Sininen juna

Miljonäärin tytär Ruth Kettering saa isältää lahjaksi kuuluisan rubiinin, jonka sanotaan tuovan huonoa onnea omistajalleen. Avioliittoonsa tyytymätön Ruth päättää matkustaa Rivieralle ja kaikkien varoituksista huolimatta ottaa rubiinin matkaansa. Ruth matkustaa kuuluisalla Sinisellä junalla, jossa matkustajana on myös Ruthin tietämättä hänen aviomiehensä rakastajansa kanssa sekä tietenkin Hercule Poirot. Junan pysähtyessä Lyonissa paljastuu raaka rysötömurha, Ruth on murhattu ja rubiinit varastettu, vaikka kenenkään junan matkustajista ei pitänyt tietää niiden olemassa olosta.

Kun tulee hetki että haluaa lukea takuu hyvän dekkarin käännyn yleensä Christien puoleen, hänen kirjansa eivät koskaan tuota pettymysta. Enkä koskaan arvaa murhaajaa, vaikka kuinka kuvittelen olevani oikeilla jäljillä. Yritän olla muka kauhean skarppina lukiessa, että huomaan kun kirjailija yrittää alkaa johtamaan minua harhaan, mutta aina sitten tempaudun niin tarinan vietäväksi ja lopulta harhaanjohdettavaksi, että totuuden paljastuessa olen yllättynyt. Jälleen olin aivan varma syyllisestä ja kuitenkin se olikin henkilö, jota osasin vähiten epäillä. Mutta sehän dekkareissa on aivan parasta, jos loppu tempaisee maton jalkojen alta. Suosikkini Christieltä on ehdottomasti Hercule Poirot, hän on aivan suuremmoinen salapoliisi ja maailman hellyttävin romaanisankari. 

Nimensä mukaan kirjassa seikkaillaan Sinisessä junassa, joka on muuten oikeasti ollut olemassa. Mutta tarinassa liikutaan myös Lontoossa ja Rivieralla. Henkilökaarti on jälleen aatelistoa ja ylimystöä, mutta poiketen aiemmista lukemistani Christieistä, tässä tarinaa ja henkilöitä pohjustettiin perusteellisemmin kuin yleensä ja kirja oli jo melko pitkällä ennenkuin varsinainen murha pääsi edes tapahtumaan. Mutta kirjassa on Christiemäiseen tyyliin niin paljon hyvää etten edes ajatellut tätä asiaa ennenkuin näin jälkikäteen verratessa lukukokemusta aikaisempiin. Henkilöt olivat jälleen erittäin mielenkiintoisia ja minä niin pidän Chrtistien tyylistä kirjoittaa ja hänen kirjojensa tunnelmasta. 

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Loisto 
Ilmestynyt: 2005
Alkuteos: The Mystery Of The Blue Rain (1940)
Sivuja: 257
Suomentanut: Aarre Pipinen

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Pari vuotta sitten aloin haaveilla että lukisin kaikki Christiet, tai ainakin ne jossa on Poirot. Suunnitteluasteella edelleen... Sinisen junan olen kuunnellut äänikirjana, toimii loistavasti missä tahansa formaatissa. Se näissä on hauskaa että vaikka motiivi voi olla hyvinkin yksinkertainen niin juoni on monipolvinen ja murhaajat hyvin ovelia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti