tiistai 12. toukokuuta 2015

Jo Baker: Longbournin talossa

Longbournin talossa, tuossa Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon Bennettien perheen kotitalossa, asuu myös palveluskunta, joka saa tarinan tämän kirjan myötä. Palvelusväellä on työntäyteinen elämä, mutta silti työn lomassa koetaan rakkautta ja haaveillaan pesusoikon äärellä.  Eräänä pyykkipäivänä rouva Hillin ankaralla, mutta hyvällä sydämellä emännöimä talo kokee mullistuksen. Taloon saapuu uusi lakeija, joka on vaitonainen maailmaa nähnyt mies ja jonka menneisyys on hämärän peitossa.

Palvelusväen Ylpeys ja ennakkoluulo. Minä lukeudun Austen faneihin, hänen kirjansa ovat minulle tärkeitä, ennenkaikkea Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Järki ja tunteet. En lähtisi allekirjoittamaan että Longbournin talossa olisi palvelusväen Ylpeys ja ennakkoluulo, vaan pikemminkin Ylpeyden ja ennakkoluulon tarinan palvelusväen romanttinen tarina. Ei tämä kirja yllä siihen tunnelmaan ja hienouteen, mihin Austen kuuluisassa kirjassaan on yltänyt. 

Olin kuitenkin enemmän kuin innoissaan kun aloitin kirjaa lukemaan, onhan kirjan aihe jo Austen fanille niin kutkuttava, että ihan hymyilytti. Toisaalta minusta oli myös Bakerilta rohkeaa kirjoittaa toisenlaista näkökulmaa klassikkokirjaan.  Aluksi olinkin tosi innostunut kirjasta, mutta kun tajusin ettei tarina ota missään vaiheessa kunnolla tuulta alleen, vaan säilyy keskiverto kerronnallisena romantiikkaan taitavana romaanina, innostus alkoi hiipumaan. Koin kuitenkin tarinan luettavampana, kun aloin suhtautumaan kirjaan omana irrallisena kertomuksenaan, enkä rinnastanut sitä koko ajan Ylpeyteen ja ennakkoluuloon. Silti tarina tuntui välillä hieman pitkästyttävältä ja toistavalta. Siinä oli aivan liian paljon itsensä toistoa ja turhanpäiväistä paatostamista, joka teki kirjan lukemisen välillä vaivalloiseksi.

Minusta kirjassa olisi voinut antaa enemmän tilaa myös Jamesille, joka oli kirjan henkilöistä kokenut kaikista mielenkiintoisimman elämän. Oikeastaan kaikki kirjan henkilöt jäivät ikävästi liikaa päähenkilö Sarahin varjoon, vaikka minusta Sarah oli henkilönä ehkä tylsin. Minua häiritsi myös., että Longbournin talossa kuvailtiin myös inhorealistisesti minulle niin rakkaita henkilöhahmoja. Ymmärrän että kirjassa korostettiin palvelusväen kurjuutta ja kaikkea sitä työmäärää, mitä he joutuvat tekemään että herrasväen elämä sujuisi sellaisenaan. En kuitenkaan olisi halunnut lukea Elizebethin hikisistä ja karvaisista kainaloista ja Bennetin tyttöjen menkkaräteistä.

Longbournin talossa noudattelee Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ajallisesti, mutta ulottuu myös aikaan sen jälkeen. Jokainen luku alkaa sitaatilla Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, mikä oli minusta virkistävää. Muuten kirja jäi melko kehnoksi lukukokemukseksi, olin melko pettynyt kirjaan.

Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2014
Alkuteos: Longbourn (2013)
Sivuja: 448
Suomentanut: Helen Bützow

Mistä minulle: Kirjastosta