tiistai 25. elokuuta 2015

Stephen King: Herääminen

Pieneen uusienglantilaiseen kaupunkiin saapuu uusi komea pastori. Pastori Charles Jacobs ja hänen hurmaava perheensä kietovat pian koko kaupungin väen pikkurillinsä ympärille. Erityisen vaikutuksen pastori tekee 6-vuotiaaseen Jamie Mortoniin. Tapahtuu kuitenkin kamala onnettomuus, joka saa pastorin luisumaan raiteiltaan, hylkäämään uskonsa ja pakenemaan. Vuosia myöhemmine Jamie kohtaa silmänkääntäjäksi ja parantajaksi ryhtyneen pastorin uudelleen. Muusikkona elänyt Jamie on pahassa huumekoukussa ja pastori autaa kipeästi avun tarpeessa olevaa Jamieta. Mutta pastorin avulla on ehto: Jamien on suostuttava vastapalvelukseen.

Olen nyt ihan hurahtanut Kingiin. Ja niin kuin minä vannoin vielä viime vuonna etten lue Kingiä, koska hänen kirjansa on niin tärähtäneen vinoutuneita etten tiedä itkisinkö vai nauraisinko. No, Carrie oli syvällinen, Hohto selkäpiitä karmiva. Hohto innosti lukemaan Tohtori Unen, joka oli kyllä hyvä, muttei läheskään samaa tasoa kuin Hohto. Painajaisesta tykkäsin kyllä kovasti myös, mutta Liseyn tarina ei yltänyt suosikikseni. Mutta tämä Herääminen oli taas niin mukaansatempaava että istuin nenä kirjassa aina kuin mahdollista. En olisi halunnut kirjan loppuvan ollenkaan. 

Luvattiin että kirjassa on pelottavin loppu ikinä, mitä Kingin kirjoissa on nähty. Se oli mielestäni hieman yliampuva Kingille ominaiseen tyyliin, mutta useamman kirjan Kingiltä lukeneena pidän edelleen Hohdon loppua pelottavimpana. Täytyy silti sanoa että olen  lukenut vain murto-osan herran tuotannosta. Joten ehkä joku vielä kokeneempi Kingeilijä osaa vastata tähän paremmin. Heräämisessä selkäpiitävä karmiva tunnelma  nousee vasta loppua kohden, kun pastori Jacobs oli vasta vanha mies ja sekaisin kuin seinäkello. Mutta yhtäkaikki, kokonaisuutena erittäin onnistunut. Pidin värikkäästä henkilökaartista, miljööstä, oikeastaan lähes kaikesta. Oli mukava, että tarina eteni melko verkaisesti. Jamien pääsi tutustumaan paremmin monelta kantilta, se toi oman osansa lopputunnelmaan. Olisin kuitenkin toivonut hyppysellisen enemmän kauhua ja pikkuriikkisen maltillisemman lopun. Mutta Kingin tyyliä on ampua himpun verran yli, joten ehkä voin antaa sen anteeksi. Kuitenkin Kingin tyyliin kuuluu myös helposti luettavat nautinnolliset lukukokemukset omine mielenkiintoisine vivahteineen.

Olen nyt niin Kingin lumoissa että lainasin kirjastosta heti järkälemäisen Kuvun alla. Monet ovat sitä kehuneet ja sen pohjalta tehtyä telvisiosarjaa. Pakko saada lukea. Aionkin tarttua siihen heti kun olen saanut hätäisimmät kirjat luettua omasta hyllystä alta pois Nyt kesäkuussa on ilmestynyt uusi suomennettu Kingi - Tervetuloa Joylandiin. Se on ampunut TBR-listani kärkeen. Ehkä rohkenen vielä tarttumaan niihinkin Kingeihin uudella mielenkiinnolla, jotka vuosia sitten tuottivat minulle rankan pettymyksen ja saivat karttamaan miehen kirjoja kuin ruttoa. Mutta Christineä en lue, en ikinä enään, se oli jo niin höpönlöpönhuuhaata. 

Ai niin, pakko kehua vielä että nyt oli hyvin onnistunut suomennos, vaikka tämä suomennettiin muutamassa kuukaudessa alkukielisen kirjan ilmestymisestä.

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2015
Alkuteos: Revival ( 2014)
Sivuja: 367
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Mistä minulle: Arvostelukappale

perjantai 7. elokuuta 2015

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset

Ehtoolehdossa tapahtuu taas. Tällä kertaa, jo kirjasta Kuolema Ehtoolehdossa tutut vireät vanhukset heräävät eräänä aamuna hirvittävään meteliin. Ehtoolehdossa alkaa putkiremontti, jonka on määrä kestää muutama kuukausi. Toiminnanjohtaja Sundström vakuuttaa, että remontin keskellä voi asua, mutta pian ystävyksemme huomaavat sen olevan mahdotonta, kun väliseinistä tulee työmiehiä lävitse ja katot tippuvat niskaan. Ratkaisun tarjoaa Anna-Liisan aviomies suurlähettiläs Onni, jonka sijoitusasunto Helsingin Hakaniemestä on vapautunut juuri sopivasti. Ystävykset muuttavat epämääräisesti sisustettuun asuntoon väliaikaisesti uutta intoa puhkuen, vaikka eteinen on vuorattu punaisella sametilla, olohuoneessa on keskellä lattiaa metallitanko ja makuhuoneessa pyöreä sänky. 

Kirjaan mahtuu taas ensimmäisestä osasta tutuksi tulleita ratikka-ajeluita ja Helsingin seudun arkkitehtuuria. Tällä kertaa Irma, Siiri, Anna-Liisa, Onni ja Margit joutuvat törmäämään koithoidon surulliseen arkeen, pohtimaan eutanasiaa sekä saattohoitoon liittyviä kysymyksiä. Yhteiselokaan ei ole täysin kitkatonta, sillä jokaisella asukkaalla on omat oikkunsa ja tapansa. Lisäksi ystävyksiä arveluttavat Ehtoolehdon putkiremonttia tekevät Puts ja Plank -yhtiö, jonka bisneksiin tuntuu liittyvän hämärähommia. Asukkaiden omaisuus huoneista katoaa jäljettömiin, ulkomaalaiset työntekijät tuntuvat arveluttavilta ja epäluotettavilta, lisäksi on vielä Anna-Liisan korulippaaseen liittyvä arvoitus.

Minä niin pidän Lindgrenin satiirisesta otteesta pureutua vanhustenhuollon ongelmakohtiin ikääntyneiden näkökulmasta. Nasevalla huumorilla terästetyt räikeän kärjistetyt tapahtumat saavat lukian väkisinkin pohtimaan ikääntyneiden yskilöllisyyttä, arvokasta kuolemaa ja paljon muutakin. Vaikka aiheet ovatkin verrattain rankkoja, sai lukija välillä nauraa vedet silmissä näiden yli 90-vuotiaiden virkeiden vanhusten edesottamuksille. Kirjan parissa siis viihtyi verrattoman hyvin ja sarjan kolmasosa Ehtoolehdon tuho on pakko saada myös lukuun, sen verran auki jäi kuitenkin asioita tämän kirjan loputtua. 

Luin tämän kirjan itseasiassa koulutehtävää varten ja jouduin pohtimaan erilaisia esille nostettuja asioita geronomin eli seniori- ja vanhustyön näkökulmasta.  Kirjasta sain ammennettua paljon asiaa tehtävää varten. Kerrankin mieluisaa luettavaa koulutehtävien puitteissa. Mutta itse asiassa ensimmäisenkin osan, josta pidin myös valtavasti, luin tehtävää varten. Mutta vaikka kyseessä on fiktiivinen romaani, niin kirjoista saa paljon irti myös ammatillisesta näkökulmasta! Ja näin tulevana seniori- ja vanhustyöntekijänä nämä kirjat oikein saavat sormeni syyhyämään tehtäviäni kirjoittaessa. Ei lienee siis kumma, että hyvät arvosanat olen tehtävistä saanut.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Teos
Ilmestynyt: 2014
Sivuja: 335

Mistä minulle: Kirjastosta