Saksalainen Werner asuu orpokodissa ja kuuntelee öisin ranskankielisiä radiolähetyksiä. Sokea Marie-Laure elää isänsä kanssa, joka on Pariisin luonnontieteellisen museon lukkoseppä. Sota syttyy ja tekniikan ihmelapsi Werner sijoitetaan radiolähetyksiä vakoilevaan SS-yksikköön ja Marie-Laure pakenee Bretagneen, Saint-Malon merenrantakaupunkiin. Mukana hänellä on salaperäinen ja mahdollisesti kirottu jalokivi. Vuosi vuodelta näiden kahden nuoren polut lähenevät ja lopulta kohtaavat.
Toiseen maailmansotaan sijoittuvia kirjoja on pilvin pimein. Niitä on kirjoitettu ja niitä koko ajan kirjoitetaan. Jollakin tavalla toisen maailmansodan aikainen maailma miljöönä on jo niin koluttu kohdallani, etten jaksa innostua sinne sijoittuvista kirjoista kovin paljon. Tätä kirjaa on kuitenkin kehuttu niin paljon, että lopulta uteliaisuus vei voiton. Enkä kyllä katunut hetkeäkään, että kirjaan tartuin. Jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien olin ihan nenä kiinni kirjassa. Nautin erityisesti Marie-Lauren tarinasta, joka kosketti minua enemmän kuin Wernerin. Doerr on onnistunut kuvaamaan sokeutta mielenkiintoisen intensiivisellä tavalla, pystyin välillä melkein samaistumaan Marie-Laureen. Ihastuin myös hänen rakkauteensa kirjoihin sekä ensimmäisessä maailmansodassa "seonneeseen" isosetään. Doerr kuvaa henkilöitä hyvin uskottavasti ja jokainen kirjassa esiintyvä henkilö on varsin persoonallinen ja omalaatuinen tyyppi. Lisäksi kirjasta huokuu lämmin henkisyys, vaikka päähenkilöiden ympärillä tapahtuu traagisiakin asioita. Lukeminen ei muuttunut tämän järkäleen kanssa missään vaiheessa raskaaksi.
Doerrin kirjoitustyyli on hyvin kuvailevaa, olematta kuitenkan pitkäveteistä tai paikallaan junnaavaa. Tarina eteene sopivalla temmolla, niin ettei lukija pääse pitkästymään, mutta pysyy kokoajan aisteja hipovasti juonessa kiinni. Juonessa on myös erilaisia tasoja, joka pakottaa lukijan ajattelemaan asioita syvemminkin. Helpolla se ei siis missään nimessä lukijaansa päästä. Juonen rakentelu on huikean onnistunutta, kuinka kaikki lopulta punoutuu yhteen, muttei ennalta-arvattavasti kuitenkaan. Kaiken kaikkiaan Kaikki se valo jota emme näe on onnistunutta laatukirjallisuutta, joka tarjoaa takuu varmasti onnistuneen lukukokemuksen. En voi muutakuin suositella, jos jollakin muullakin on tämä helmi vielä lukematta. Tämä koukuttaa takuulla! Jälkeenpäin ihan harmittaa, että kirja on lopussa ja luettu.
Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi 2015
Alkuperäinen teos: All The Light We Can Not See (2014)
Sivuja: 543
Suomentanut: Hanna Tarkka
Mistä minulle: Kirjastosta
Ihanaa että pidit<3 Vaikka tämä on aika paksu, sen luki aivan liian nopeasti, eikä Doerr tosiaankaan kirjoita liian raskassoutuisesti.
VastaaPoistaTämä oli kyllä huikea lukukokemus :)
VastaaPoistaJust näin: Täysien pisteiden kirja! Pidin tästä tosi, tosi paljon.
VastaaPoista<3