Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu

Nuori Mäkelän Martta elää pienessä Siskonrannan kylässä Lapissa. Kylän ihmisiä ravistelee kiihkeä uskonnollisuus ja vahvat seksuaaliset vietit. Kirja kuvaa Martan ja saamelaisen poromiehen lyhyen rakkaustarinan ronskisti ja naturalistisesti. Taustalla häilyvät Lapin kaunis ja karu luonto sekä pienen kylän pienet ympyrät. 

Timo K. Mukka on julkaissut tämän esikoisteoksensa ollessaan vain 19-vuotias. Hieno saavutus niin nuorelta mieheltä. Kirja ei saanut kuitenkaan lämmintä vastaanottoa, sillä sen vahvat seksuaaliset kuvaukset ja uskonnolliset hurmokset olivat aivan liikaa sen ajan lukijakunnalle. Tämän vuoksi media suhtautui mieheen ja hänen teoksiinsa nuivasti koko uran ajan. Mukan arvostus on noussut vasta hänen kuolemansa jälkeen ja nykyään häntä pidetään yhtenä aikansa merkittävimmistä kotimaisista kirjailijoista. Johtuen varmaan osittain myös siittä, että enää herran kirjojen anti ei hätkähdytä maailman karaistuttamaa lukijakuntaa.
Itsehän en pitänyt kirjasta alkuunkaan, se oli mielestäni melko tylsä oli se sitten merkittävä teos tai ei. Ehkä minun olisi pitänyt lukiessa analysoida Martan kehittymis- ja kasvutarinaa. Pohtia pilkkaako Mukka lestadiolaisuutta vai kuvaileeko hän jotain muuta uskonnollista herätysliikettä. Ymmärtää miksi kirjan seksuaaliset kuvaukset ja uskonnolliset hurmokset aiheuttivat pahennusta aikoinaan, mutta ainut mitä minä mietin oli, että onpas kirja pullollaan raivostuttavia henkilöhahmoja ja eikö tämä oikeasti lopu koskaan. Olin jostain syystä kerännyt valtavat ennakko-odotukset kirjaa kohtaan, olin aivan varma että saan lukea jotain tajunnanräjäyttävää ja ravisuttelevaa, mutta putosimpa korkealta ja kovaa. Ainut mistä voin antaa kehuja on miljöö ja Lapin karu luonto. Kirjan tunnelmakin oli niin ankea ja elämä Siskonkylässä tuntui ajottain hyvin sivistymättömältä, että tuntui että alan murjottamaan kirjaa lukiessani. 

Olen varmaan myös ihan kauhea ihminen, jos myönnän etten jaksanut lukea puoliakaan kirjan runokatkelmista. Olen täysin sivistymätön runojen suhteen eivätkä ne ole oikein koskaan auenneet minulle, välillä ne luovat joihin kirjoihin lyyristä tunnelmaa ja tuovat piristävää vaihtelua kerrontaan. En tiedä sitten miksi tässä kirjassa en välittänyt niistä yhtään, kun näin että taas tulee runo, silmäilin ne vain pikaisesti ja pintapuolisesti läpi. Tuskin olen edes ymmärtänyt mitä runoissa kerrotaan. Olen varmaan ihan moukka nyt, mutta minkäs teet.

Ei siis ollut minun kirjani, eikä järjin kovasti tee mieli tutustua lisää herra kirjailijan tuotantoon. Annan kirjalle 1,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 1982
Sivuja: 236

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit