lauantai 27. helmikuuta 2016

Viiden kirjan haaste

Kiitos Viiden kirjan haasteesta Cilla Cilla In Wonderland -blogista


1. Kirja, jota luen parhaillaan

Tällä hetkellä luen Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuosia. Ihana kirja, Murakami on suosikki kirjailijoitani.  <3


2. Kirja, josta pidin lapsena

Luin hirveän paljon lapsena, vaikea siis sanoa vain yhtä josta pidin. Suosikkejani olivat mm. Neiti Etsivät, Anni Polvan Tiina-sarja, Veljeni Leijonamieli ja tietenkin rakastin Harry Pottereita. Halusin niin kovasti oman kirjeen Tylypahkaan. Palaan edelleenkin säännöllisesti Pottereiden pariin.




3. Kirja, joka jäi kesken

Viimeisin kirja, jonka jätin kesken ja muistan se jättäneeni kesken aivan tarkoituksella on Mark Helprin Talvinen tarina. Sitä kirjaa ei kertakaikkiaan jaksanut lukea. Mutta elokuvana se oli aivan ihana.


4. Kirja, joka teki vaikutuksen

Näitä on todella paljon. Varmaan ensimmäinen kirja, jonka muistan tehneen syvemmän vaikutuksen on Dave Pelzerin Pimeän poika. Vieläkin nousee iho kananlihalle, kun muistelen kirjan tapahtumia.




5. Kirja, johon palaan uudelleen

Mainitsinkin jo Potterit. Toinen kirja lapsuudesta, jonka maisemiin haluan säännöllisesti palata on Tarina vailla loppua.





En nyt ala haastamaan ketään, kun en muista missä kaikkialla tämä on jo kiertänyt. Mutta tehköön ken haluaa.

George R. R. Martin: Kuninkaiden koitos

Kuninkaiden koitos jatkaa Tulen ja jään laulu -sarjaa siittä mihin Valtaistuinpeli jäi. Kuningas Robert on kuollut ja valtakunta on hajallaan. Rautavaltaistuimella istuu kuningas Joffrey, joka on vasta keskenkasvuinen hemmoteltu kakara. Starkien suku, menetettyään päänsä Ned Starkin, on nostanut pohjoisen kuninkaaksi Nedin pojan Robin. Myös Robertin veljet Stannis ja Renly ottavat osaa taisteluun kuninkuudesta ja maata repii sisällissota, vaikka talvi on tulossa. Muurilla Jon Nietos suuntaa pitkälle partioretkelle muurin taakse tiedustelemaan villien toimintaa. Muurin takana villien johtajaksi itsensä kruunannut Mance Ryder on kerännyt kaikki villit ja marssii kohti Muuria. Kapean meren toisella puolelle Lohikäärmeiden äiti Daenerys Myrskysyntyinen suunnittelee valtaavansa Westerosin, sillä hän on ainoa ja oikea kruununperijä.

Minä pidän tästä fantasiasarjasta. Martinin luomat juonenkäänteet ovat yllättäviä, mutta nämä kirjat ovat semmoisia järkäleitä että niitä ei kovin usein jaksa lukea. Kuvailu on niin yksityiskohtaista ja tapahtumia paljon, että lukeminen on välillä jopa uuvuttavaa. Sivuja on paljon, yhdellä sivulla on tiiviisti tekstiä pienehköllä fontilla. Tapahtumia kuvaillaan monesta eri näkökulmasta. Lisäksi kirjan koko on niin hankala että sen lukeminen vaatii pientä säätöä, jos meinaa esimerkiksi makuulteen illalla sängyssä lukea. Aikaa vievä prosessi on aina yksi osa tarpoa loppuun.

Minä teen siinä mielessä hullunkurisesti tämän sarjan kanssa, että olen katsonut sarjaa Hbo:lta jo paljon pidemmälle. Uusin ilmestynyt tuotantokausi on jo katsottu loppuun, seuraavaa odotan kuin kuuta nousevaa. Kirjan tapahtumat eivät siis kovin yllätä, kun ne on jo etukäteen tuttuja. On silti nautinnollista lukea nämä myös kirjana, Martin on kuitenkin tehnyt hyvää ja perinpohjaista työtä kirjojen kirjoittamisessa. Tv-sarja kuitenkin myötäilee melkoisen pikkutarkasti kirjan tapahtumia, mitä nyt muutamia yskityiskohtia on muutettu. Mutta Martin on niin ilkikurinen kirjailija, johan hän ensimmäisessä osassa tappoi päähenkilön, että hänen juonenkäänteensä säväyttävät niin telvisiossa kuin kirjassa. Kuka vain voi kuolla, se on ainakin tullut selväksi. Edes rakkaimmat henkilöt eivät ole turvassa Martinin pirulliselta juonenrakentelulta. Kirjan henkilökaarti on värikäs ja monipuolinen, jokaiselle lukijalle löytyy varmasti ne lempparit ja inhokit. Itse en voi sietää Cerseitä, mutta yllätyksekseni olen kiintynyt Tyrion Lannisteriin. Arya on myös lähellä sydäntä, mutta jostain syystä Bran Stark ärsyttää minua. Nyt jään sulattelemaan hetkeksi Martinin tarjoilemaa kieputusta, olen Game of Thornes ähkyssä.

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Kirjava
Ilmestynyt suomeksi: 2012
Alkuteos: A Clash Of Kings (1999)
Sivuja: 778
Suomentanut: Satu Hlinovsky 

Mistä minulle: Kirjastosta

torstai 11. helmikuuta 2016

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pussillinen 500 euron seteleitä. Ilmassa leijuu verinen haju, kun Lumikki Anderson astuu sisään pimiöön. Lumikilla on periaattena olla puuttumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Mutta väärään paikkaan väärään aikaan joutuminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnestä. Neljän vuorokauden mittainainen kiihtyvä tapahtumien sarja heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan rikollisia ja lopulta Jääkarhuksi kutsutun rikollisen salaisiin juhliin.

Minulla on periaatteena, etten varaile kirjoja kirjastosta, vaan lainaan ne kun ne sattuvat olemaan paikalla. Koskaan ennen ei ole käynyt niin, että ilmestymisestään asti olen jokaisella kirjasto reisulla kahdessa käyttämässäni kirjastossa käynyt kurkkimassa tämän trilogian ensimmäistä osaa, ja vasta nyt se oli ensimmäistä kertaa paikalla. Onneksi satuin vihdoin saamaan kirjan lainaan, sillä vaikka aluksi olin epäilevä Elli kirjaa kohtaan, pidin siittä yllättävän paljon. 

Lumikki Anderson -trilogia on nuorten viihdekirjallisuutta ja kirjan päähenkilöt ovatkin aikuisuuden kynnyksellä keikkuvia nuoria. Lumikki on omalaatuinen persoona, joka erottuu joukosta. Kun Lumikki joutuu tahtomattaan keskelle rikollisvyyhteä, samalla palataan pieninä palasina hänen menneisyyteensä, johon liittyy mm. kiusaamista. Siinä koukku, joka saa tarttumaan varmasti sarjan seuraavaankin osaan.

Todella rytäkällä tämä tarina eteni, tarina on realismia, rikollismaailma on todella brutaalia, jossa heikot jäävät jalkoihin. Mutta se miten nuoret siihen sekaantuvat tuntui hieman epäuskottavalta. Ei nämä seikat kuitenkaan lukiessa häirineet, sillä olin täysin mukana tarinan pyörityksessä. Jälkeenpäin kirjaa ajatellessa huomasin vasta nämä seikat. Oikein oivallinen tiukkaa trilleriä tarjoava nuortenromaani. Pidin myös kovasti päähenkilöstä Lumikista, joka oli vahva, mutta samalla haavoittuva. Oikeastaan kirjassa oli paljon elementtejä, jotka tekivät siittä onnistuneen. Kerronta oli sujuvaa eikä töksähtelevää, pidin intertekstuaalisista viittauksista ja juoni on onnistunut sen imaistessa lukijansa kirjan ensi sivuilta lähtien. Mitäpä sitä turhaan aina diipadaapailemaan.

Ei tämä kuitenkaan page turnerina ollut minulle mikään vuoden kirja vaan annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä. Mutta uskokaa, että kauan arpoin että annanko jopa 4 pistettä. Ja aikomuksena on lukea trilogian seuraava osa Valkea kuin lumi.

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt 2013
Sivuja: 264

Mistä minulle:  Kirjastosta