sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award


Sain Cillalta Blogger Recognition Award -palkinnon. Olipa mukava yllätys, kiitos sinulle! :)

Haasteen säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

  • Olen pitänyt jo vuosia, pikku tytöstä asti kirjapäiväkirjaa, johon merkitsin kaikki lukemani kirjat. Aloin ajattelemaan, että olisi kiva aukaista tunteita ja ajatuksia, joita kirjat ovat minussa herättäneet. Minulla ei ollut lukevia ystäviä juuri, joten ei ollut montaa ihmistä, joiden kanssa saatoin kirjoista keskustella. Lueskelin muutamia kirjablogeja, joista hain lukuvinkkejä. Aloin lopulta itsekin kirjoittamaan blogia, joka oli aluksi salainen. Rohkaistuin lopulta laittamaan blogin julkiseksi, vaikka olin varma ettei se erotu kirjablogien maailmassa, jossa oli paljon toinen toistaan ihanempia kirjablogeja. Mutta niin vain sain lukijoita pikku hiljaa ja kommentteja. Rohkaistuin enemmän ja enemmän kirjoittamaan sekä jakamaan ajatuksia. Löysin oman tyylini tehdä tätä hommaa. 
  • Muista hyvät käytöstavat ja pitää hyvä maku hommassa, niin blogiasi on miellyttävämpi lukea. Siisti ulkoasu on myös plussaa, mutta muista aina tarkistaa että fontti on tarpeeksi iso ja erottuu taustasta. Paljon hyviä ohjeita ulkonäön muuttamisesta ja kehittämisestä onkin näiden haasteiden myötä ollutkin.
  • Kerro rohkeasti mielipiteesi, jokaisella on oma näkemyksensä ja kokemuksensa. Se herättää keskustelua, joka on aina toivottavaa kirjoista puhuttaessa. 
  • Vuorovaikutus blogistaniassa. Totta kai olet blogistaniassa sellaisena kuin olet ja juuri niin sosiaalinen kuin itsestä tuntuu hyvältä, mutta täältä voi saada hyviä tuttavuuksia ja toisten blogeista mahtavia lukuvinkkejä ja uusia näkökulmia jo lukemiisi kirjoihin. Uskalla kommentoida. Itselläni monesti aktiivisuus on jäänyt vähemmälle ajanpuutteen vuoksi ja se kyllä harmittaa.
  • Pidä homma mielekkäänä, eläkä ota liikaa stressiä julkaisutahdista tai haasteista tai muistakaan. Mutta haasteet ovat ihan mahtava keino laajentaa itselle vieraampien genrejen puolelle, saada uutta luettavaa, tutustua erilaiseen kirjallisuuteen ja kaikki hauskalla tavalla.
Nyt on kyllä paha nimetä ketään, kun en yhtään tiedä ketkä kaikki tämän ovat jo saaneet. Sitä paitsi, en osaa yhtäkkiä sanoa vain 10 hyvää blogia. Jokainen, joka blogia pitää on tämän palkinnon mielestäni ansainnut. 


lauantai 18. kesäkuuta 2016

Anilda Ibrahimi: Punainen morsian

Punaisen morsiammen ensimmäinen osa kertoo Sabasta, joka naitetaan 15-vuotiaana edesmenneen siskonsa miehelle. Perhe asuu pienessä Kaltran vuoristokylässä, jossa perinteet ja uskomukset hallitsevat elämää ja värikkäät naapurit hauskuuttavat arkea. Murheista huolimatta elämä on rikasta, ja Sabasta kasvaa lopulta matriarkka. Toisen osan päähenkilönä on Saban 70-luvulla syntynyt pojantytär Dora. Siinä missä kommunismi aikoinaan toi vapautta maaseudun naisille, alkaa Enver Hoxhan diktatuurin ote kuristaa kaupungissa, jossa Dora perheineen asuu.

Eipä tule usein luettua kirjoja, jotka sijoittuvat Albaniaan. Itseasiassa tämä taitaa olla harvoja kosketuksiani kyseiseen maahan. Juurikaan aikaisempaa tietoa maasta ja sen tavoista ei minulla ollut, siinä mielessä kirjallinen matka oli kiehtova. Kommunismi toi oman säväyksen tarinaan, kun Albania sulkeutui kokonaan muulta maailmalta. 

Punainen morsian on ennen kaikkea sukutarina, mutta se on sukutarina albanialaisista naisista eri aikakausina. Itse nautin eniten Saban kertomuksesta. Hän joutuu naimisiin miehen kanssa, joka kaipaa kuollutta vaimoansa, Saban siskoa. Naisten lyöminen on sallittua ja arkipäivää, äidit valitsevat lapsilleen puolisot ja monissa avioliitoissa rakkaus ei ole itsestäänselvyys. Kirjassa on näyttämöllä naiset, perheitä hallitsevat matriarkat, jotka ovat suvun vanhimpia naisia. Miehet ovat taustalla häilyviä henkilöitä, jotka vaikuttavat naisten elämään olennaisesti. On kuitenkin selvää, että kaiken takana on nainen. 

Elämä on karua, sota runtelee ja kommunismi kuristaa otetta ihmisten elämässä. Silti elämästä löytyy iloa ja huumoria, hersyviä tarinoita. Kaikki ei siis ole aivan toivotonta. Punainen morsian on vahva tarina, joka on osittain omaelämänkerrallinen, mutta myös huumorilla höystetty. Kaiken kaikkiaan vaikuttava lukukokemus, vaikkei yhtä vaikuttava kuin Ibrahimin myöhemmin kirjoittama Ajan riekaleita, joka teki minuun suuren vaikutuksen.

Suosittelen kyllä lämpimästi lukemaan. 

Annan kirjalle arvosanaksi 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi:2010
Alkuteos: Rosso come una sposa (2008)
Suomentanut: Helinä Kangas
Sivuja: 306 

Mistä minulle: Kirjastosta

torstai 9. kesäkuuta 2016

Tarquin Hall: Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus

Vish Puri on mitä yksityisin etsivä, pönäkkä ja peräänantamaton punjabilainen pyörre, joka tekee tuhojaan modernin Intian rikollisissa piireissä. Kyvykkäiden avustajiensa kanssa hän yhdistelee nerokkaasti erilaisia etsivän työn periaatteita. 

Arvostettua oikeuden tuomaria syytetään kadonneen palvelijattaren murhasta. Tässä tapauksessa nerokkaan Vish Purin taidot asetetaan vaakalaudalle. Miten voi löytää yli moljardin asukkaan joukosta palvelijattaren, josta tiedetään vain että hänen etunimensä on Mary?

Vish Puri etsivänä muistuttaa melkoisesti Hercule Poirotia. Erona on, että Puri on intialainen ja aika on eri. Muuten yhtäläisyyksiä on havaittavissa. Siksipä en voinut olla pitämättä tästä valloittavasta mitä yksityisimmästä etsivästä. 

Tämä dekkari ei ole mikään kovaksi keitetty tapaus, sillä tarinaa ryydittää sopiva tujaus huumoria, joka tuo tarinalle pilkettä silmäkulmaan. Kirja on viihdyttävä ja sen parissa viihtyi vallan mainiosti. Lisäksi kirja oli myös helppolukuinen, joten tämä oli oivallinen lukuvalinta lämpeneviin päiviin viihdykkeeksi. Miljöönä Intia on myös nappi valinta. Kuinka erilaista kulttuuri ja tavat ovat tuossa maassa. Pelkästään Intian suurkaupunkien tieverkosto ja osoitteet ovat varsin hämmentäviä. Rivien välistä oli myös luettavissa yhteiskuntakritiikkiä, joka kulkee mukavasti tarinan lomassa. Kritiikin kohteeksi joutuu toimimaton poliisi ja korruptoitunut oikeuslaitos. Intian kaoottinen liikenne on yleisesti tiedossa, samoin kasvavat tuloerot. Toisilla ei ole juuri mitään ja toisilla automaattiset vessat. Tarquin Hallin vaimo on kotoisin Intiasta ja mies asuu tällä hetkellä Intiassa vaimonsa sekä lapsiensa kanssa.

Kadonneen palvelijattaren tapaus on sarjan ensimmäinen osa ja sarjassa on ilmestynyt kolme muutakin osaa; Vish Puri ja nauruun kuolleen miehen tapaus, Vish Puri ja kohtalokkaan voikanan tapaus sekä Vish Puri ja lemmenkommandojen tapaus. Kirjojen nimet ainakin ovat hauskoja. Nämä on ehdottomasti luettava myös.

Annan kirjalle 3, 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2012
Alkuteos: The Case of Missing Cervant (2009)
Sivuja: 346
Suomentanut: Tero Valkonen

Mistä minulle: Kirjastosta


keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Syksyn kirja uutuuksia

Oi mitä kaikkea ihanaa ensi syksy tarjoileekaan lukutoukille. TBR- lista kasvaa jo semmoista vauhtia, että hirvittää edes katsoa. On niin paljon hyviä kirjoja, ja vain niin rajallisesti aikaa. Voi, mikä valtava pulma.
 
Listasin muutaman tunnetuimman kustantamon kirjakatalogeista houkuttavimmat uutuudet, sillä mikä on parempi tapa viettää päivää kuin selata kirjakatalogeja? Tai no tietenkin lukien, mutta katalogien selaaminen on melkein yhtä mukavaa.

WSOY
  • Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi
  • J.R.R. Tolkien: Kullervon tarina
  • John Green: Let it snow

GUMMERUS
  • Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa
  • Vera Vala: Milanon nukkemestari
  • Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa
  • Muriel Barbery: Haltiaelämää
  • Winston Graham: Poldark - kapinallinen & Poldark - Demelzan laulu
  • Camilla Läckberg: Pahanilman lintu
 TAMMI
  • Sinikka Vuola: Replika
  • Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tradegia
  • Stephen King: Mersumies
  • Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia
BAZAR
  • Kate Morton: Salaisuuden kantaja
  • Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
  • Lucinda Riley: Keskiyön ruusu
OTAVA
  • Pajtim Statovci: Tiranan sydän
  • Johanna Valkama: Itämeren Auri
  • Sanna Tahvanainen: Pikkumusta
  • Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma
  • Enni Mustonen: Ruokarouva
  • Julian Fellowea: Belgravia
  • Emma Cline: Tytöt
  • S.K. Tremayne: Jääkaksoset
Mitä uutuuksia te odotatte?


keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Toukokuun luetut ja kuulumiset

Toukokuu oli kiireinen kuukausi elämässäni. Perhe sai pienen lisän, kun vauva luopui yksiöstään. Vaikka kyseessä ei ole ensimmäinen lapseni, tuntuu että vauvan hoidossa on aina oma opettelunsa. Yöheräilyt vaativat myös veronsa, joten lukemisesta ei aina tule mitään. Toukokuussa sain luettua kuitenkin viisi kirjaa. Alkukuusta palasin ihanan pikku vanhan Flavian, kanssa ratkomaan nukkemestarin kuolemaa Alan Bradleyn Flaviasta kertovan kirjasarjan toisen osan Kuolema ei ole lastenleikkiä parissa. Sarja kuuluu kyllä suosikkieni joukkoon. Synnytysosastolla ollessa luin Haruki Murakamin Sputnik - rakastettuni. Ja Murakami ei petä koskaan, pidin tästäkin herran kirjasta valtavasti. Seuraavaksi tartuin hieman kepeämpään dekkarisarjan aloitusosaan, kun sukelsin kuumaan Intiaan Vish Purin kanssa ratkomaan Kadonneen palvelijattaren tapausta. Vakavoiduin sitten sotatunelmiin ja matkustin pieneen Albanialaiseen kylään Anilda Ibrahimin Punaisen morsiammen sivuilla. Jonka jälkeen seurasin elämää Suomen kotirintamalla Paula Havasteen Kaksi rakkautta kirjan siivillä.


Toukokuu on suosikki kuukausiani, kun ilmat alkavat lämpenemään ja kesän tuntua on ilmassa. Täällä pohjoisessa sai nauttia viimepäivinä jopa helteestä. On tullut siis ulkoiltua ja ihokin poltettua. Oikeastaan se paloi ensimmäisen kerran jo vappuna. Kun muistaisi aurinkorasvan myös itselle...

Toukokuussa on myös leivottu ja kokkailtu. Käyty kirjastossa tekemässä löytöjä, niin lapsille kuin äidillekin. Omaan kirjahyllyyn on saatu lisää kanssa, mutta edessä taitaa olla uuden kirjahyllyn osto, sillä hylly pursuaa yli äyräitensä. Silti en saa luettua omasta hyllystä mitään.

Mitä sitten kesäkuussa? Esikoisen syntymäpäivät, juhannus, miehen kesäloma, ulkoilua ja puuhastelua perheen kesken. Imetyksen lomassa luettuja kirjoja, valoisia kesäiltoja, leipomista, kokkaamista ja vauvan tuoksua. 



Sen verran tiedän kesäkuun lukemisista, että luen tai ainakin yritän lukea Turhuuden turuilla erään haasteen puitteissa. Tällä hetkellä on kesken Nina Hurman Hatuntekijän kuolema ja yöpöydällä odottaa Stephen Kingiä ja Hilary Mantelia. Varsinaisia kesäkirjoja ei ole valikoitunut, mutta ehkä se fiilis saattaa iskeä, että haluaa lukea kevyttä ja kepeämpää. Silloin onkin hyvä syy rientää taas kirjastoon. 

Lukurikasta ja lämmintä kesäkuuta kaikille!


 

Haruki Murakami: Sputnik - rakastettuni

Tarinan kertoja K on nuori tokiolainen opettaja, joka on rakastunut opiskelutoveriinsa Sumireen, joka haluaa palavasti kirjailijaksi. Sumire ei kuitenkaan vastaa hänen tunteisiinsa, mutta pitää K:ta silti uskottuna ystävänään, jolle voi soittaa vaikka kello neljä aamuyöllä. Mutta sitten Sumirekin rakastuu. Hänen rakkautensa kohden on vain Sumirea 17 vuotta vanhempi nainen nimeltään Miu. Sumiresta tulee Miun sihteeri ja hän muuttuu täysin. Sumire ja Miu lähtevät yhdessä matkalle Eurooppaan ja päätyvät lopulta pienelle Kreikkalaiselle saarelle. Sieltä K saa viestin Miulta, että Sumire on kadonnut kuin tuhka tuuleen jälkiä jättämättä. K matkustaa pikimmiten etsimään ystäväänsä, mutta laihoin tuloksin.

Tämä oli minun viides Murakamini ja nyt minun täytyy sanoa, että miehen kirjat ovat toinen toistaan erilaisempia. Edelleenkin pidän valtavasti Murakamin tyylistä kirjoittaa ja sekoittaa kirjoihinsa enemmän tai vähemmän maagistarealismia. Mutta, kun alan miettimään, Sputnik - rakastettuni sijoittuu miehen realistisempaan tuotantoon, jonnekkin Norwegian Woodin ja Värittömän miehen vaellusvuosien kanssa. 1Q84 - sarja ja Kafka rannalla olivat sitten enemmän maagisia ja hyvällä tavalla vinksahtaneita. Voidaan siis päätellä, että herra Murakami on varsin muuntautumiskykyinen kirjailija, jonka tuotannosta löytyy moneen lähtöön, mutta kuitenkin hänen teoksiaan leimaa se tietty Murakamimaisuus, joka tekee kirjoista nautittavia ja persoonallisia.

Sputnik - rakastettuni oli hieno romaani, jossa oli aivan omanlaisensa verkainen tunnelma, joka kannatteli lukijaa loppuun asti. Periaatteessa kaikki kirjan tapahtumat olisivat voineet olla totta, mutta kuitenkaan ei, koska lopussa Murakami yllättää lukijansa pienellä twistillä, joka saa kirjan todellisuuden ja realisimin keinahtamaan vinoon. Ja juuri tästä yllätyksellisyydestä minä pidän ja tietenkin siittä, että Murakamin tyyli kirjoittaa ja liikuttaa juonta on hyvin vangitsevaa. Ohuehkon kirjan lukaisi hetkessä, ei sitä maltaanut päästää käsistään. 

Kirja on kertomus rakkaudesta ja ystävyydestä. Kirjan henkilöt jäävät lukijalle pienoiseksi mysteeriksi. He ovat erittäin mielenkiintoisia persoonia, jokainen omalla tavallaan, mutta heidät on jätetty tahallisesti hieman etäisiksi. Näin henkilöt tunkeutuvat lukijan tajuntaan ja he jäävät mieleen kummittelemaan vielä lukemisen jälkeenkin. Asiaa ei yhtään auta, että tässäkin Murakamin teoksessa loppuratkaisu jätetään hieman avonaiseksi ja paljon jää lukijan itse pääteltäväksi ja pohdittavaksi. Mysteereitä siis kerrakseen. Toisaalta niin raivostuttavaa, minä halua tietää paremmin mitä kaikille loppuviimein tapahtui? Toisaalta taas nerokasta, sillä kirja jää mieleen, niinkuin jokainen muukin Murakami tähän mennessä.

Murakami siis on ja pysyy suosikki kirjailijoideni listalla, ei hän sieltä minnekkään ole lähdössä. Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2003
Alkuteos:  Supuutoniku no koibito (1999)
Sivuja: 252
Suomentanut: Ilkka Malinen

Mistä minulle: Kirjastosta