sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

William Makepeace Thackeray: Turhuuden turuilla - Klassikkohaaste osa 3

Turhuuden turuilla, romaani vailla sankaria. Kuvaus köyhistä oloista nousevan Becky Sharpin pyrkimystä seurapiireihin. Kunnianhimoinen ja terävä älyinen nainen, joka juonittelee, juoruilee, viettelee, varastaa, laskelmoi ja kieroilee päästäkseen pyrkimyksiinsä. Hyvin hän pyrkimyksissään onnistuukin. Totta kai juoneen kuuluu aina se huippu, joka on kaiken romahdus. Mutta ovela Becky selviää mistä vain. Tarinassa sivutaan myös muita henkilöitä, jotka ovat tavalla tai toisella tulleet lukijalle tutuiksi Beckyn kertomuksen varrella. Kertomuksen henkilökaarti on siis varsin laaja, mutta kirjailija kuljettaa heitä mukana onnistuneesti kertomuksen läpi.

Pidin Thackerayn tyylistä kirjoittaa satiirisesti. Hän kirjailijana kommentoi tarinaa ja keskustelee melko vapaasti lukijan kanssa. En ole törmännyt aikaisemmin samanlaiseen kerrontatyyliin. Ottaen huomioon, että kirja on ilmestynyt vielä 1840-luvulla. Pidin myös aikalaiskuvasta, ylhäisön elämän kuvauksesta 1820-1830-luvun Euroopassa. Kuvaa se myös erinomaisesti ihmisluontoa. Raha on kyllä mahtava motiivi ja saa ihmiset käyttäytymään erikoisesti. Ajattoman tästä tekee juuri tuo ihmiskuvaus, joka sopii hyvin tähänkin päivään.

Becky oli henkilönä varsin mielenkiintinen ahneudessaan ja häikäilemättömyydessään. Hänen ystävänsä Amelia oli melkein yhtä kiinnostava kuin sohvatyyny kaikessa pyhimysmäisessä surussaan ja siveydessään. Mutta hän vain korosti Beckyn kiinnostavuutta. Oikeastaan Amelian kohdalla pääosassa olivat enemmän hänen perhepiirinsä ja Ameliaan rakastunut William Dobbin.

Minulla oli luettava 1950-luvulla ilmestyneet painokset kyseisestä kirjasta. Kirja on ilmestynyt silloin Aino Tuomikosken suomentamana kahdessa osassa. Ensimmäisen osan jaksoin lukea hyvin ja jokaisen sivun ajatuksen kanssa. Silloin vielä ajattelin, että onpa hyvä kirja. Toiseen osaan päästessäni mielenkiintoni kuihtui kuin kukkani ikkunalaudoille. Aloin miettimään kuiva-ainekaapin siivousta ja mattojen pesua sen sijaan, että olisin lukenut. En malttanut odottaa että kiduttavan pitkä luku-urakka tulisi joskus päätökseen. Aloin harppomaan sivuja pikku hiljaa, kun tuntui että sivut olivat täynnä pelkää puuduttavaa plaaplaaplaata. Taikinoin loppuun asti, osa tapahtumista varmaan jäi vähän pimentoon, mutta kumma kyllä ei sureta sitten yhtään. Enemmän riemuissaan olin siittä, että sain painaa takakannen kiinni ja tunkea kirjat kaapin perälle takaisin pölyttymään. Ihan liikaa sivuja minun makuuni. Vähempi olisi ollu parempi tämän kirjan tapauksessa. Tämä on kyllä alunperin ilmestynyt jatkokertomuksena. Jälkeenpäin ajateltuna sellaisena tämä toimiikin, mutta ei kyllä putkeen luettuna. Lukeminen muodostuu erittäin työlääksi nimittäin, tarinassa on niin paljon kaikkea.

Mutta sain suoritettua haasteen kuitenkin ja olen yhtä klassikkoa viisaampi. Taidan katsoa vielä elokuvan myös.

Annan kirjalle arvosanaksi 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Ilmestynyt suomeksi : 1955
Alkuteos: Vanity Fair ( 1847-1848)
Suomentanut: Aino Tuomikoski

Mistä minulle: Kirpputorilta

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Stephen King: Tapahtumapaikkana Duma Key

Rakennusurakoitsija Edgar Freemantle selviää nipin napin hengissä vakavasta työtapaturmasta. Turman seurauksena hän menettää oikean kätensä, ja hänen muistinsa sekä puheensa takkuilevat. Voimakkaat kivut aiheuttavat Edgarissa raivopäisyyttä, ja lopulta vaimokin haluaa eron. Terapaeuttinsa neuvosta Edgar vaihtaa maisemaa Floridan rannikolle. Vaaleanpunaisessa talossa Duma Keyn saarellahän ryhtyy verestämään vanhoja maalaus- ja piirustustaitojaan, ja vaikuttaa että hänestä pursuava luovuus tulisi jostain ulkopuolelta. Sitten käy ilmi, että Edgarin vimmaisesti maalamilla tauluilla on arvaamattomia vaikutuksia. Vähitellen alkaa paljastua myös talon omistajan, Elizabeth Eastlaken, traaginen elämäntarina, ja menneisyyden haamut tuhoisine voimineen nousevat esiin.

Hieman tökeröstä nimestä huolimatta tämä Kingin teos nousee Kingin teosten suosikkilistani kärkeen. Paksu kirja, josta ei puuttunut mitään, eikä siinä ollut mitään liikaa. Hitaasti nouseva tunnelma ja jännite pitivät minua tiukasti otteessaan ja lopussa puristin kirjaa tiukasti käsissäni, kun jännitin mitä tuleman pitää. Kingi ei pettänyt minua taaskaan, lukukokemus oli varsin huikea.
Kirjan henkilökaarti on varsin persoonallinen sekä monipuolinen. Edgar on alussa lähes ärsyttävä persoona, kunnes hän pääsee Duma Keyhin. Pikku hiljaa aloin lämpeämään hänelle ja hän sai sympatiani puolelleen. Edgarin kamppailua vammojensa kanssa on mielenkiintoista seurata, sillä sisulla ja tahdolla hän kuntoutuu varsin hyvin ja oppii elämään vammojensa kanssa. Seuraavaksi kuvaan astuu valloittava, mutta hieman arvoituksellinen Wireman sekä hänen iäkäs työnantajansa Elizabeth Eastlake, jonka menneisyys on ihokarvoja nostattava mysteeri. Jokainen kirjassa esiintyvä henkilö on erittäin onnisteensti itsensä näköinen Edgarin tyttäristä aina taidegallerian väkeen. Kukaan ei ole yliampuva tai epärealistinen, mutta nämä varsin realistiset persoonat sopivat hyvin kummiin ja yliluonnollisiin tapahtumiin, jotka alkavat Duma Keyssa.

Kirja on tyypillistä Kingiä, tavalliseen ja realistiseen on ammennettu yliluonnollista reippaalla kädellä. Paketti kuitenkin pysyy kasassa hallitusti ja onnistuu nostattamaan lukijan niskakarvat pystyyn. Tunnelma latautuu pikku hiljaa loppuakohden, kunnes Kingi räjäyttää potin ja syke pääsee laskemaan. Silti alusta asti ilmassa on aistittavissa painostava tunne, että kohta tuleman pitää tuutin täydeltä. Toki Kingiä jo jonkun verran lukeneena sitä osaa jo odottaa.

Minulle lisää Kingiä kiitos, mitä sitten seuraavaksi? Omassa hyllyssä odottaa Tervetuloa Joylandiin, ehkä tartun siihen. 

Annan kirjalle 4 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2009
Alkuteos: Duma Key (2008)
Sivuja: 639
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Mistä minulle: Kirjastosta

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema

Jazz soi huvilalla Suvisaaristossa, kun Rougen pieni seurue viettää joutilasta lomaa. Kukaan ei viitsi laittaa ruokaa, sen sijaan tehdään drinkkejä lääkekonjakista, kuumuus raukaisee. Yöllä paratiisiin hiipii käärme: Sörkan vankilan portit ovat sylkäisseet ulos vanhan tutun, joka saapuu perimään velkoja. Samaan aikaan Eerikinkadun saunassa puhutaan työasioita. Korpela ei suostu palaamaan poliisiin, vaikka laivojen ratsaaminen tullin leivissä tuntuu sekin väärältä. Miesten haave kesäillan naukusta jää toteutumatta, kun nainen putoaa kuolemaan heidän silmiensä edessä. Kadun toisella puolella roikkunut ikkunanpesijä katoaa saman tien paikalta.
Asiat kytkeytyvät toisiinsa. Rougen ja Korpelan tiet kohtaavat jälleen, ja vastentahtoisesti he joutuvat mukaan tapahtumiin, joiden piti jäädä salaisiksi. Kaupungissa liikkuu yhä sekä punainen että valkoinen varjo, mutta Rouge ei tahdo valita puolta eikä hyväksyä sellaista naisen roolia, johon ei mahdu.

Hatuntekijä kuolema on itsenäinen jatko-osa Yönpunaiselle höyhenelle, ja jatkaa Helsinkiin sijoittuvaa Noir-henkistä dekkarisarjaa. Siinä missä pidin Yönpunaisesta höyhenestä, sen ajankuvasta, sensuellista erotiikan vivahteesta sekä viihdyttävyydestä, en pitänyt tästä jatko-osasta juurikaan. Pelkästään juoneen kiinni pääseminen tuntui hyvin työläältä. Ei minulla ollut henkilöt enään edes muistissa, joten olisin kaivannut enemmän johdattelua siihen kuka kukin oli. Ei sen liiemmin myöskään edellisen kirjan tapahtumat, joten olin melko pihalla alussa. Tämän piti kuitenkin olla itsenäinen jatko-osa ja se oli vahvasti kytköksissä edelliseen osaan, jos halusi olla kartalla tapahtumista.

Rikoksellinen osuuskin jäi melko vaatimattomaksi. Enemmän keskityttiin henkilöiden välisiin suhteisiin. Juoni ja sen kehittely ei ollut keskitasoa parempaa, väkisin alkoi miettimään lukiessa, että koska tämä oikein loppuu. Jos Hurma meinaa jatkaa sarjaa vielä lisää, olisi aivan paikallaan keksiä jotain uutta ja erilaista. Tälläisenaan idea ei enään kanna kovin pitkälle, kun toinen osakin oli melkoista tervassa tarpomista. Kirja ei alkuunkaan houkutellut lukemaan ja sai minut jopa ajottain pitkästymään. Sääli sinänsä, koska pidin Noir-henkisyydestä.

Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2014
Sivuja: 346

Mistä minulle: Kirjastosta

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Suosikki sarjani ruudulta osa 2

Kun edellisessä postauksessa käsittelin lähinnä HBO Nordicilta näytettäviä sarjoja, käsittelen nyt Netflixin sarjoja. Netflix on täynnä huippuja sarjoja. Monta sarjaa odottaa, että aloitan katselemisen, osa on kesken ja osa on katsottuna. 

1. Orange Is The New Black





Amerikkalaiseen naisten vankilaan sijoittuva komedia-draamasarja on erittäin koukuttavaa katsottavaa. Sarjan päähenkilö Piper Chapman tuomitaan nuoruuden rikoksistaan 15 kuukaudeksi valtion vankilaan. Kaltereiden toiselle puolelle jää odottamaan mukava elämä ja sulhanen. Nuori Piper salakuljetti huumerahoja tyttöystävälleen Alex Vauselle. Vuosien jälkeen Piper epäilee Alexin ilmiantaneen hänet lieventääkseen omaa tuomiotaan. Piperin yllätykseksi Alex istuu omaa tuomiotaan samassa vankilassa.
Uusi kausi alkoi Netflixissä 14.6. Sarja perustuu Piper Kermanin kirjoittamaan saman nimiseen kirjaan. 

2. How I Met Your Mother




Tätä sarjaa esitetään Foxilla nimellä Ensisilmäyksellä, mutta Netflixistä olen alkanut sarjaa seuraamaan aivan alusta. Sarjassa seurataan Ted Mosbya ja hänen ystäviään Marshallia, Lilya, Barneytä ja Robinia Manhattanin pyörteissä. Sarjan tapahtumien kehyksenä toimii "aikuinen" Ted, joka kertoo lapsilleen kuinka tapasi näiden äidin. Valmiiksi naurettua tilanne komiikkaa ja suhdekiemuroita. Frendit-fanina tämä sarja uppoaa kevyenä katseltavana, kuin kuuma veitsi voihin. Sitä paitsi Lilyn ja Marshallin rakkaustarina on vain jotain parasta.
Sarjaa on ilmestynyt yhteensä 9. kautta. Sarjan viimeinen jakso esitettiin USA:ssa vuonna 2014.

3. Vampyyripäiväkirjat


Aloitin tämän vampyyrisarjan katsomisen joskus vuosia sitten, katsoin 3 ensimmäistä kautta, kunnes jostain syystä sarjan seuraaminen jäi. Löysin tieni uudestaan sarjan pariin, kun se sattui löytymään Netflixistä.

Vampyyripäiväkirjat on saman nimiseen kirjasarjaan perustuva fantasiasarja Mystic Fallsin pikku kaupungista, jolla on synkkiä ja mystisiä salaisuuksia. Päähenkilönä on Elena Gilbert, joka rakastuu vuosisatoja vanhaan vampyyriin Stefan Salvatoreen, mutta pian kuvioihin astuu pakkaa sekoittamaan myös Stefanin pahansuopa veli Damon, joka osoittaa tunteita Elenaa kohtaan myös. Kausi kaudelta Mystic Fallsin moninaiset salaisuudet aukeavat ja Elenan rakkauskuviot mutkistuvat.

Netflixistä löytyy myös sarja nimeltä The Orginals, joka kertoo sarjassa esiintyvien alkuperäisten vampyyrien tarinaa. Vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta ja aikomuksena on aloittaa seuraavaksi sen katsominen.

4. Under The Dome


Stephen Kingin saman nimiseen kirjaan perustuva sarja Chester's Millin pikku kaupungista, jonka päälle laskeutuu ensimmäisellä kaudella kupu, joka erottaa sen muusta maailmasta.

Aloin vasta seuraamaan sarjaa, vaikka se on pyörinyt telvisiosta jo tovin. Kiinnostanut se on koko ajan, mutta pidättelin itseäni katsomasta sarjaa, koska halusin lukea kirjan ensin. Kirja on edelleen lukematta, mutta uteliasuus vei voiton ja koukussa ollaan. Ehtiihän sen kirjan lukea myöhemminkin.

5. Downton Abbey

Ihana historiallinen britannialainen draamasarja, joka sijoittuu kuvitteellisen Downton Abbeyn kartanoon. Sarjassa seurataan niin kartanon herrasväen, kuin palveluskunnan elämää. Sarja sivuaa monia merkittäviä historiallisia tapahtumia, mutta tarjoilee ennenkaikkea suhdekiemuroita, draamaa, pukuloistoa ja aateliselämää.


Sarja sai supersuosion ja Suomessa sarjaa esitti Yle. Aivan loistava sarja, niin koukuttava. Parhaita historiallisia sarjoja, joita olen katsonut. Downton Abbeyn tunnelma on jotain ihanaa.

6. Frendit

 
Legendaarinen Frendit on ollut minun suosikki sarjojani jo vuosia. Olen ehtinyt katsoa kaikki 10 tuotantokautta jo muutamaan otteeseen. En vain kyllästy koskaan. Tämä on sarja, jonka voi laittaa mukavasti taustalle pyörimään ja aina tietää missä mennää, vaikka keskittyminen syystä tai toisesta herpaantuu.

Frendeissä seurataan kuuden ystävyksen elämää New Yorkissa. Humoristinen tilannekomedia sarja tarjoilee rakkautta, draamaa, unelmia, ystävyyttä ja huumoria.

7. Sleepy Hollow

250 vuoden jälkeen Ichabod Crane herää kuolleista nykyaikaan. Maailma on muuttunut ja mies on pyörällä päästään. Hän lyöttäytyy yhteen nuoren naiskomisarion kanssa pysäyttääkseen päättömän ratsumiehen, mutta mukaan mahtuu vielä synkempiäkin voimia.
Katselemisen arvoinen sarja, varsin koukuttava ellen sanoisi.
Mitä sarjoja  te Netflixistä suosittelisitte?
 

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Kesäkuun luetut ja kuulumiset!

Meillä on ollut vauhdikas kesäkuu ja se näkyy myös lukemisen vähyytenä. Luin kesäkuussa vain kaksi kirjaa. Nina Hurman Hatuntekijän kuolema, josta en pitänyt sittem yhtään. Kirjaan tarttuminen ei ollut ensimmäisenä mielessä, sillä koko kirja oli melkoinen pettymys. Toisena luin paksun, mutta huikean hyvän Kingin Tapahtumapaikkana Duma Key. Paksun kirjan lukemiseen meni aikaa, mutta viihdyin kirjan parissa vallan mainiosti. Tällä hetkellä luen toista järkälettä, nimittäin Hilary Mantelin Susipalatsia, joka on ollut minun TBR-listalla jo pitkän tovin. Vaikuttaa hyvältä, mutta hieman hidaslukuiselta.

Mitä muuta sitä sitten on kesäkuussa puuhailtu, kun en ole lukemaan ehtinyt? No, koukutuin HBO:n uuteen sarjaan The Macigians, josta ilmestyi ohjelmakirjastoon koko ensimmäinen tuotantokausi. Lisäksi tietenkin Game of Thrones ja Under the Dome on pitänyt ruudun ääressä. 

Lisäksi kesäkuussa oli esikoiseni sekä mieheni syntymäpäivät, joten aikaa on kulunut toisen lempipuuhan eli leipomisen parissa. Esikoinen halusi jalkapalloteemaiset syntymäpäivät suklaisilla leivonnaisilla ja mies ehdottomasti mansikkakakkua. Jalkapallokakku banaani- ja suklaamousset täytteinä, Mariannepaloja sekä pätkisjuustokakku. Mansikkakakussa banaani- ja persikkamousset täytteenä. Eikä leipominen ole toki kakkuihin jäänyt, sillä tein ylemässä kuvassa näkyvää suussasulavan hyvää porkkanapiirakkaa sekä vohveleita kera mansikoiden ja vaniljajäätelön on nautiskeltu myös.


Kesäkuussa on myös shoppailtu. Sen lisäksi, että vaatekaappi sai uusia kesämekkoja ja farkkuja, kirjahyllyni sai uuden ilmeen, kun pitkäaikainen haaveni totetutui. Ikeasta ostettu kirjahyllyni sai vihdoin ja viimein puoliovet ja kirjahyllyn ilme muuttui heti paljon siistimmäksi. Intouduin myös sitten siivoamaan kirjahyllyä ja muutamia kirjoja laitoin pois, mutta sain mummoltani vanhoja klassikoita, jotka löysivät tiensä hävitettyjen tilalle. Ja ei en hävittänyt niitä kirjaimellisesti, vaan laitoin eteenpäin ja osa odottaa kirpputori pinossa, että vien ne myyntiin. Kuvassa kirjahylly on vielä järjestelyä vaille ja tällä hetkellä nupit on irti, sillä 2-vuotiaani tykkäsi leikkiä noilla kaapinovilla vähän turhankin paljon. 

Juhannusta juhlittiin mukavissa tunnelmissa perheen kesken grillaten. Täytettyjä paprikoita, tomaatteja ja herkkusieniä, meheviä pihvejä ja tietysti makkaraa nauttien. Kylkeen raikasta salaattia ja jälkiruuaksi mansikka-mascarpone kääretorttua. Voi nam nam, kun ajatuskin nostaa veden kielelle. Tietysti mukavat ilmat innostivat myös aloittamaan lenkkeilyn uudestaan. Pitäisi melkein ladata äänikirjoja sitä varten, että lenkkipolulla voisi kuunnella. 

Kesäkuussa halkesin myös ylpeydestä esikoiseni aloittaessa ensimmäisen uimakoulunsa, siellä se äitin pieni ihan itse polski ja räpi. Käytiin iltapäiväreissu mökillä sääskien syötävänä ja grillattiin sukulaisten ja ystävien voimin. Kaikin puolin on ollut mukava ja touhukas kesäkuu, ei ole paljon ehtinyt lukemaan, mutta nauttimaan elämästä senkin edestä. Ehkä heinäkuussa ehtii lukea enemmän kirjoja, kun vesisade pitää visusti sisällä. Sääskiäkin on niin paljon, että offi kylpy on paikallaan, jos meinaa keskustan ulkopuolelle. Mutta kyllä heinäkuussakin riittää suunitelmia, kun tarkoitus on vierailla kotieläinpuistossa, eläinpuistossa, tivolissa ja lastentapahtumissa. Jos ilmat suosii, niin pitäisi kai tuo talviturkkikin heittää menemään. 

Aurinkoista heinäkuuta kaikille!

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Lukumaratonin koontia


Tämä oli minun ihka ensimmäinen kertani, kun osallistuin lukumaratoniin. Hiukan varauksella suhtauduin siihen, kuinka paljon ehdin lukemaan, mutta halusin kuitenkin yrittää. Nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi. Hauskaa oli vain käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan, mutta vaikka toivoin, että vauvalla olisi ollut hyvä päivä, niin ikävä kyllä suurimman osan päivästä itkettiin masuvaivoja enemmän ja vähemmän. Lukemista siis katkoi vauvanhoito tuokiot, vaikka imettäessä lukeminen sujuu mukavasti. Takana oli myös huonosti nukuttu yö, joten muutaman kerran torkahdin sohavalle ihan huomaamatta. Aloitin siis lukemisen suunnitelmista poiketen 10.7 klo 9.00, vaikka aikomukseni oli alunperin aloittaa tuntia aikasemmin. Lopetin lukemisen tänään 11.7 klo. 9.00. Illalla nukahdin kirja kädessä jo kello 22.00, mutta heräsin aamulla jatkamaan 06 maissa.



Minulla oli huikean mielenkiintoinen pino lukumaratonille varattuna. Päätin kuitenkin aloittaa maratonin Marco Malvaldin vihteellisellä dekkarilla Kolmen kortin temppu. Olin ehtinyt aloittaa lukemaan kirjaa ja halusin jatkaa loppuun, sillä pidin kirjasta. Olin ehtinyt sivulle 62, kun aloitin aamulla lukemaan kirjaa. Vähennän siis tuon sivumäärän kokonaissivumäärästä, niin loput jää lukumaratonin saldoon eli 221 sivua. 

Kolmen kortin temppu oli hyvä kirja aloittaa maraton, sillä se oli mukavasti viihteellinen kevyt dekkari, joka on ihanan helppolukuinen. Juuri sopiva kirja siis lukumaratonille. Pidän myös valtavasti Bar Lumen senioripoppoosta, joka kuuluu jo baarin kalustoon. Massimo myös henkilönä on ihanan aito ja rehellinen. Itse rikoksellinen osuus ei ole massiivinen, ja tekijä ratkeaakin yllättävän helposti, eikä suurta draamaa rikoksen selvittelyssä ole. Sain kirjan päätökseen hieman puolen päivän jälkeen ja pidin pienen tauon myöhäistä lounasta valmistellessa. 

Seuraavaksi kirjaksi pinosta valitsin Katja Kallion ohuen Tyypit. Halusin hieman tasata aivoja ja ottaa jotain helppoa luettavaa käsiini ruokaa sulatellessa. Kirjassa oli lyhyitä Tyyppi kuvauksia, joita takakannen mukaan löytyy jokaisen meidän elämistä. Tunnistin kyllä pari tyyppiä omasta elämästäni ja kuvauksien lukeminen sai hymyn huulille. Kallio kirjoitti humoristisesti ja hieman liioitellusti, mutta osuvasti jos tyyppeihin pystyi samaistumaan. Minusta nämä lyhyet kirjoitelmat eri tyypeistä olisi toiminut paremmin vaikka jonkun lehden jatkokertomuksena, kuin tälläisenaan. Minulle tämä ei ollut kummoinen lukukokemus ja jäi hieman pettynyt jälkimaku suuhun.

Seuraavaksi kahvia keitellessä tuumasin, että seuraavan kirja on parempi olla hyvä. Pyörittelin Äidin pikku pyöveliä ja Nälkävuotta. Olin kuullut niin paljon hyvää Aki Ollikaisen Nälkävuodesta ja minulle on sitä niin monta kertaa suositeltu, että päätin tarttua siihen. Tämän kirjan kohdalla alkoi jo huonosti nukuttu yö tuntumaan ja nukahdin päiväunille sohvalle ja hyvää lukuaikaa tuhraantui siihen. Mutta oi ja voi, miten huikea lukukokemus Nälkävuosi oli. Todella ravisuttava ja koskettava kertomus nälkävuosien kauheksista, kun monet ihmiset lähtivät kerjuulle talven kylmiin ja ankariin pakkasiin olosuhteiden pakottamina. Kertomus kuinka nälkiintyneet aikuiset ja lapset jäätyvät teiden varsille, kuinka omastakin vähästä yritettiin antaa edes lapselle ja kuinka ihmisestä tulee nälän sekoittamana hirviö toiselle. Pieni, mutta hyvin suuri kirja, jota ei voi hetkessä unohtaa.
kädessäni

Sitten urvahdin jo uupuneena yöunille ja heräsin aamulla aikaisin, toiveissani, että ehdin lukea vielä yhden kirjan. Ehdin nipin napin aamuhommien jälkeen lukemaan vielä Marjo Niemen Juostu maa. Kirja kertoo Syksystä, kymmenenvuotiaasta tytöstä, joka kertoo tarinaansa juostessaa ympäri pientä teollisuuskylää. En päässyt oikein kirjaan kiinni ja kerronta jätti minut jotenkin etäiseksi tarinalle. Kyllä Syksyn kertomus vanhempien riitojen todistajana, ulkopuolisuuden tunteista ja hänen mummostaan kosketti, mutta lukukokemus ei ollut kovin häävi.

Loppuviimein arjen kiireiden keskellä toteuttu lukumaraton sujui väsymyksestä ja vauvan masuvaivoista huolimatta ihan kivasti, vaikka luettujen sivujen määrä ei niin korkeaksi noussutkaan. En olisi kuitenkaan pystynyt tähän ilman mieheni apua, joten iso kiitos hänelle. Loistava kokemus, mutta seuraavaan kertaan toivon täysin rauhallista ympäristöä. Milloin lie siis tilaisuus koittaa, sitä odotellessa.

Luettuja sivuja kertyi yhteensä 626. Olen melko tyytyväinen, vaikka toivoin, että olisin ehtinyt lukea vielä yhden kirjan.

  • Marco Malvaldi: Kolmen kortin temppu (221 sivua)
  • Katja Kallio: Tyypit (137 sivua)
  • Aki Ollikainen: Nälkävuosi (141 sivua)
  • Marjo Niemi: Juostu maa (127 sivua)
Kiitos Ja kaikkea muuta -blogin Minna Vuo-Cholle lukumaratonin emännöinnistä. Tästä pääsee lukumaratonin koonti postaukseen, josta löytyy linkit muiden blogien lukumaraton tunnelmiin.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Lukumaratoniin valmistautumista





Minä ajattelin kerrankin osallistua blogistanian kesälukumaratoniin. Monta vuotta olen haaveillut, että osallistun lukumaratoneihin, mutta pienten lasten kanssa se on ollut mahdotonta. Nyt lukumaraton sattui niin mahtavaan saumaan, että minä tyttö aloin penkomaan kirjahyllyäni ja juoksin kirjastoon lainaamaan kirjoja. Voi, tätä riemun määrää, en millään malta odottaa sunnuntaita. :) 

Kesälukumaraton perinne on saanut alkunsa jo vuonna 2013, jolloin Kirsin kirjanurkka luotsasi ensimmäisen lukumaratonin. Tänä vuonna puikoissa on Ja kaikkea muuta -blogin Minna Vuo-Cho. Säännöt ovat yksinkertaiset ja samat kuin aikaisempina vuosina:
1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin. 
2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että eimmäisaika on 24h. (Esim. aloitus 10.7. klo 18:00 -> ja lopetus 11.7. klo 18:00) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 9.7., kunhan osa maratonista luetaan 10. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo-, yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa (tai lukumaratonin lähtölaukauspostauksen kommenteissa) Kirjataan mielellään myös luetut kirjat.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 
5. Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa. Varsinkin tulosartikkeli linkitetään lukumaratonin lähtölaukauspostaukseen, mutta muutkin toki saa.
6. Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton


Minä aloitan lukumaratonin 10.7 klo. 08.00 ja lopetan 11.7 klo. 08.00. Täytyy toivoa, että vauva on hyvällä tuulella, niin saa lukumaratonista mahdollisimman paljon irti. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olen hieman suunnitellut etukäteen mitä luen maratonin aikana. Toki lista voi elää, sillä pidän vapaudesta lukemisen suhteen, kirjoja minulta löytyy hyllymetreittäin. Tarkoitus olisi ehkä tarttua Turhuuden turuilla kirjaan myös mahdollisesti, sillä minun pitäisi se lukea klassikkohaasteeseen. Mutta tässä kirjat, joita alustavasti olen suunnittellut:


  • Joel Haahtela: Katoamispiste
  • Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven
  • Aki Ollikainen: Nälkävuosi
  • Kiba Lumberg: Musta perhonen
  • Claire Castillon: Äidin pikku pyöveli
  • Doris Lessing: Viides lapsi
  • Jane Campion - Kate Pullinger: Piano
  • Marjo Niemi: Juostu maa
  • Katja Kallio: Tyypit
  • Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon
  • Erlend Loe: Supernaiivi
  • Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana
  • Bernhard Schlink: Lukija
  • Truman Capote: Aamiainen Tiffanylla
 Sunnuntaina startataan! :)

torstai 7. heinäkuuta 2016

Paula Havaste: Kaksi rakkautta

"Anna ei vielä aavista, ettei sotaa kestäisi kuin seuraavaan kesään. Tuntuu, että näin on ollut aina, ja elämä kotirintamalla on kovin ankeaa. Tähänkö nuoruus meni, eikö koskaan enää ole niin kevyttä ja hauskaa kuin ennen? Mies on rintamalla, ystävät Helsingissä, lapset talkoissaan ja kerhoissaan. Pieneen kylään muuttaneella nuorella perheenäidillä ei ole muuta tekemistä kuin tenttiä viimeisiä yliopisto-opintojaan.

Silloin kuvaan astuu hurmaava Tuji-serkku, joka on oikea filmitähti ja melkoinen hurmuri. Annan polvet notkahtavat, ja hädissään hän heittäytyy suin päin rakastumisen huumaan. Miten siitä voi selvitä? Miten arkeen voi palata sen jälkeen, kun koko iho hehkuu polttavana Tujin kosketuksesta?
"

Ensimmäinen Havasteeni ja en oikein tiedä mitä olen mieltä. Kirja oli realistinen ja hyvin arkinen tunnelmaltaan, vaikka Tuji-serkku toi pientä jännitystä Annan sodan runnomaan arkeen. Kuitenki kielletty rakkaus on aiheena hyvin tavanomainen eikä lainkaan yllättävä. Pidin kuitenkin Havasteen tyylistä kertoa sodasta kotirintaman näkökulmasta. Ajankuvaus on hyvin onnistunutta ja sota-aika maalautuu hyvin kuvailtuna lukija silmien eteen. Tuntui kuin olisin itse ollut Annan kanssa istumassa linja-autossa varpaat kylminä ja lämmittässä silakkalaatikkoa perheelleni. Elämä on vaatimatonta ja uuvuttavaa, ilon aiheet ovat pieniä ja jokaisen harteita painaa sota ja sen tuoma harmaus.

Havasteen kirjoitustyyli on hyvin yksinkertaista ja suoraviivaista. Välillä oli viihteellisempi tyyli ja välillä kerronta sortui olemaan liiankin tylsän korutonta. Annan elämä tuntui vain jatkumolta, jossa tapahtuu asioita toinen toisensa perään. Ehkä kerronta olisi voinut olla hieman enemmän harkittua? Sekä huolellisuutta, sillä huomasin sen minkä Sara ja Jaana huomasivat myös - välillä Voitto lipsahti Veikoksi. 

Yksi yllätys kirjaan sentään mahtui, mutta kaiken muun varjossa se ei tehnyt ihan vaikutusta. Yllätyin Tuji-serkun sukupuolesta. Mutta muuten henkilönä Tuji oli varsin rasittava persoona itsekeskeisessä kepeydessään. Annan kaiken nielevä kärsijän rooli otti aivoon välillä myös. Välillä tuntui, että perheen koira on kirjan miellyttävin henkilö. 

Sota-arjen- ja ajankuvauksena kirja on hyvä, jos haluaa näkökulmaa millaista elämä on ollut kotirintamalla pienessä kylässä. Eikä tämä, niin huono ollut etteikö sitä olisi loppuun lukenut. En päässyt pitkästymään kuitenkaan, vaikka monesti kohdallani käy niin, kun on arkisen realistiset kirjat kyseessä. Kaksi rakkautta on trilogian aloitus osa, joten voi olla, että luen kaksi muutakin osaa. Se on kuitenkin vielä iso ehkä.

Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2010
Sivuja: 355

Mistä minulle: Kirjastosta